19.3.2017

No SE harja!

Mukavaa aurinkoista (ainakin täällä Seinäjoella paistelee) sunnuntaita!

Itse olen tällä hetkellä päivistä aivan sekaisin... Kävin perjantaina aamulla hammaslääkärissä ja kappas, kun siitä tulikin hampaanpoiston myötä sairaslomapäivä. Otin silloin päivällä kolmen tunnin päikkärit, illalla kävin leffassa katsomassa Beauty and the Beast:n (ah ja oih, se vaatii melkein ihan oman postauksensa!) ja eilen illalla kävin sitten katsomassa Kong - pääkallosaari -elokuvan. Melkoinen genremuutos vuorokaudessa, mutta tykkäsin kummastakin elokuvasta. Tämä päivä menee olla möllöttäessä ja ehkä myöhemmin teen hieman töitä...

Oon koko ensi viikon ylityövapailla ja samalla se on talvilomaviikkoni, kun varsinaista talvilomaa minulle ei ole vielä kertynyt. Ihanaa, vapaat tekee kyllä todella hyvää! Tarkoituksena on viettää aikaa koirien kanssa: leikkiä, lenkittää, paijata ja palvoa niitä. Lisäksi aion käydä kaapit läpi ja karsia käyttämättömät vaatteet ja muut tavarat pois/keräykseen. Ikkunat voisi myös pestä ja tehdä kotona kaiken kukkuraksi kunnon peruspesun. Can't wait!

20170227_092030

Se, miksi kuitenkin nyt olen kirjoittamassa postausta, koskee jotain aivan muuta kuin siivousta tai elokuvia. Haluan nimittäin puhua hiusharjasta.

Kaikki alkoi jokunen aika sitten kun Niko Saarinen puhui snäpissä Glitteristä ostamastaan hiusharjasta. Hänhän on siis kyseisessä firmassa töissä ja "promosi" snäpissään ostamaansa hiusharjaa sekä ylisti sen maailman parhaaksi. Tämän jälkeen hän julkaisi alekoodin Glitterin verkkokauppaan, jolla sai -30% tilauksen loppusummasta sekä ilmaiset postikulut. En vielä kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, mutta tuon mystoryn jälkeen hiusharjojen myynti suorastaan räjähti ja Niko sai jatkuvasti kehusnäppejä seuraajiltaan. Siinä kohtaa, kun kolmessa värissä valmistettavasta harjasta oli kaksi väriä myyty loppuun Glitterin verkkokaupassa, havahduin. Tilasin omani ja kaiken kaikkiaan alekoodin ansiosta harjalle tuli hintaa 7,00 euroa.

20170311_104155


Minulla on ollut viimeiset pari vuotta käytössä Tangle Teezer, joka on ollut kelpo harja. Vartta joskus kaipaa harjaan, varsinkin kun reuhka yltää lähes takapuoleen saakka, kuten allekirjoittaneella. Harja saapui ja kokeilin sitä mielenkiinnolla... Ja holy s*it, tämähän on hyvä! Aivan uskomattoman loistava kapine! Harja liukuu hiusten läpi vaivatta ja varsi on juuri passeli ja käteen sopiva.

20170311_104203


Piikit eivät raavi päänahkaa, niin kuin joissain harjoissa ja ne on juuri oikealla tavalla harvakseltaan, että harja selvittää hiukset, mutta ei "jumitu" hiuksiin kiinni.

20170311_104231
Älä välitä rispaantuneista kynsilakoista, ehe... :/

En ole kokeillut puhdistaa tätä vielä, joten siitä en osaa sanoa mitään. Tangle Teezer on siitä helppo, että sen voi pestä astianpesukoneessa ja kaikki smägmä on poissa ja harja taatusti puhdas. Tällaisen harjan puhdistaminen vaatii ehkä enemmän työtä, mutta katsotaan, eiköhän tuo shampoopesulla puhdistu ihan kunnialla. TT on myös kätevämpi matkoilla, kun varreton harja menee pienempään tilaan, mutta kyllä tämä Glitterin harja on kotioloissa syrjäyttänyt TT:n. Verkkokaupoista harja näytti olevan loppu, mutta jos satutte piipahtamaan kivijalkamyymälässä ja näette tämän, suosittelen lämpimästi!

11.3.2017

Attachment issues - luopumisen tuska

Onko ruudun sillä puolella ketään, joka kiintyy materiaan tai asioihin sellaisina, kuin ne on tällä hetkellä? Vaikka se kiintyminen olisi joskus huonompi juttu kuin muutos uuteen?

Minä olen aina ollut herkkä kiintymään tavaroihin ja esimerkiksi isot muutokset ovat ahdistaneet useaan otteeseen niin humoristisessa mielessä kuin ihan tosissaankin. Joskus itseä huvittaa se, ettei voi jotain rikkinäistä heittää pois, koska siihen asiaan on tullut muka joku tunneside, joka rikkoontuu mikäli heitän käyttökelvottoman esineen pois. Älytöntä!

Lapsuudestani muistan, kuinka kävimme äitini kanssa usein kävellen eräässä kaupassa täällä Seinäjoella, kaupan nimi oli Citymestari. Jossain vaiheessa kaupan nimi muutettiin (se liittyi muistaakseni silloin Keskoon, jonka jälkeen siitä tuli K-Market) ja minä reppana itkin äitilleni sitä, etten halua kaupan nimen muuttuvan. Miksi 5-vuotiaalle oli niin tärkeää, että kaupan nimi pysyy samana, sitä en tiedä. Tai jos asuinalueelle ruvettiin rakentamaan esimerkiksi uutta kerrostaloa, niin maiseman muuttuminen tuntui pelottavalta, kun "haluan sen vanhan maiseman takaisin". Hulluja juttuja, mutta itselleni ihan todellisia. :)

Jos mietimme asiaa siltä kantilta, että milloin muutoksen vastustamisesta voi olla haittaa, niin esimerkiksi, kun hotellialalla ollessani stressasin jatkuvasti työtuntien vähyydestä, sitä myöten totta kai myös tulojen pienuudesta ja kun lopulta tein asialle jotain, eli lähdin opiskelemaan ja sitä kautta pyrin toiselle alalle, olikin se muutos yhtäkkiä pelottava ja sitä viimeistä hyppäystä vanhalta alalta pois odotan edelleen. Olin kuitenkin niin työpaikkaorientoitunut, että sieltä lähteminen oli/on äärimmäisen vaikeaa, vaikka muutos toi minulle ainoastaan hyvää (päivätyön, vakipaikan, säännöllisen palkan jne).

Ihmismieli on kummallinen, sitä ei käy kiistäminen. Olen tainnut ennenkin sanoa, että minulle tulee pari kertaa vuodessa sellainen pyrähdys, että heitän kaiken käyttökelvottoman pois ja myyn itselleni tarpeettomia asioita oikein urakalla. Osaan kyllä hyödyntää tuon pyrähdyksen itsessäni... Harmi, ettei voi olla niin rationaalisesti ajatteleva ihan läpi vuoden. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että ihan kaikkea ei tarvitsekaan hävittää. Jos vanha konserttilippu tuo hyvän mielen muistotulvahduksen aina lippua katsellessa, niin miksi sitä ei voisi aarteenaan säilyttää. Jos lippuja alkaa olla nurkissa kymmeniä, niin onko se sitten enää aarteen vaalimista, vai jo ennemmin hamstraamista? Missä menee keräilyn ja hamstraamisen raja, vai onko se sama asia mutta vain termeillä leikkimistä? Itse myönnän olevani ainakin tuon häilyvän rajan välimaastossa monenkin artikkelin suhteen.

Kaverini oli jakanut Facebookissa linkin OCD-testiin, ja leikkimielellä tein sen. Ruudulle tuli aina kolme kuviota, joista yksi erosi kahdesta muusta jollain tavalla ja piti aina klikata sitä kuvaa, joka poikkesi muista. Ero saattoi olla värisävyssä, kuvion asennossa tms., mutta melko pienestä erosta oli joka kerta kyse. En ollut hirveän yllättynyt, että sain tuollaisessa testissä täydet pisteet, koska olen eroavaisuusasioissa ajoittain melkoinen pilkkunatsi. En tarkoita, että tuollaiset testit olisivat oikeasti todenperäisiä, tai että niiden perusteella nyt voisi itselle diagnoosia antaa. Minä kyllä tunnistin itseni kuvauksesta, joka testituloksessa luki. Pikkutarkka jopa ärsyttävyyteen saakka, tosin tämäkin valikoiduissa asioissa. Pystyn aivan hyvin elämään kahden koiran ja niiden tuottaman sotkun kanssa, mutta auta armias, mikäli astiakaapissa on mukissa korva väärään suuntaan. Mihin väärään suuntaan? No, eri suuntaan kuin muilla mukeilla. Töissä pystyn elämään asian kanssa, siellä lätkin mukit astiakaappiin miten päin vain, koska tiedostan, että jos lähden siihen kelkkaan, että asettelen astiat kaappiin, saan tehdä sitä aina ja ikuisesti.

Uskon, että tuolla pikkutarkkuudella on jotain tekemistä myös muutosvastarinnan kanssa. Tiedostan muutokset kenties muita helpommin ja noteeraan sellaisetkin asiat, joita muut eivät välttämättä huomaisi.

Yhtä kaikki, arvatkaas mistä tämä ajatusrumba sai alkunsa?

20170218_093144

Kengistä. Vanhoista, kuluneista ja erittäin likaisista kengistä. Kymmenen vuotta minua palvelleet talvikengät tulivat tänä talvena tiensä päähän. Viimeiset viisi vuotta aina kevään koittaessa olen ajatellut, että ensi syksynä täytyy sitten ostaa uudet talvikengät, mutta syksyn ja talven tullessa on tämä pari aina kaavittu kaapista esiin. Nyt totesin, että pohjat ovat niin ohuet, että kivet tuntuvat hyvinkin ilkeästi jalkapohjaan ja että nyt nämä lähtee. Sitten tulikin se tuttu tunne, että "en raaski luopua". Voi pyhä ihme, risa ja paskainen kenkäpari ja minä en voi heittää sitä roskiin. Pari viikkoa keräsin itseäni ja sitten kiikutin ne piharoskikseen ja sitten ovat jo lähteneet kaatopaikkaa kohti. Olin jopa niin törkeä, että tunsin ylpeyttä siitä, että sain luovuttua näistä. :D Outo minä!

28.2.2017

Oscars 2017

Oscarit jaettiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja tämä koko tapahtuma meni mulla tääääysin ohi. Siis ihan totaalisen ohi. Mulla ei oo ollut telkkari päällä yli viikkoon, eli mahdolliset mainokset olen skipannut ja jostain syystä netissä pyöriessäkään en ole nähnyt mainoksia tapahtumasta.

Maanantaina herätessäni avasin Ilta-Sanomien sivut ja tajusin, että nonnih, nyt ne on jälleen jaettu. Heti tietty katsomaan sivustoja, joista löytäisi kuvia puvuista. Vaikka en ole mikään muotitietoinen tyyppi (tai, kyllä minä muodista tiedän ja olen kiinnostunut, mutta en itse juurikaan toteuta muoti-ilmiöitä), nämä puvut jaksavat kiinnostaa vuodesta toiseen.

Tänä vuonna toistui selkeästi metallin sävyt puvuissa ja monella oli sulavalinjainen, "kapea" puku. Hulluja hörhelöitä tai massiivisia luomuksia en juurikaan nähnyt. Lisäksi huomasin, että joillakin oli veikeästi takaa pitkä puku, mutta edestä helma oli lyhyempi, jotta nilkat näkyivät. Tykkäsin tuosta ideasta! Tässä minun lempparini:


Charlize Theron Christian Dior Couturen puvussa. Tässä juuri ilmenee kaksi trendiä: metallisävy ja kapealinjaisuus. Pidän tästä lookista ja mielestäni Charlize teki oikein jättäessään kaulakorun pois - se olisi ollut jo liikaa.


Halle Berry Versacen luomuksessa. Helma on "hapsuineen" hyvin erikoinen eikä ehkä lempparini, mutta kokonaisuus toimii loistavasti ja tämä taisi olla tämän vuoden lempparini! Yllätyin, kun näin Hallella noin pörheän hiuskuontalon - epäilin jopa hetken, että hän käyttää peruukkia, mutta ehkä ei kuitenkaan. :D


Kirsten Dunst yllään Christian Dior Couturen simppeli musta puku. Itse olisin säväyttänyt joillakin rohkeammilla, ehkä metallinhohtoisilla, kengillä puvun ollessa noinkin yksinkertainen. Kirstenin meikki on kaunis, mutta kampauksessa tökkii jokin... Se on ehkä liian "sotkuinen" makuuni.


Dakota Johnson pukeutui Gucciin. En tiedä, mikä tässä puvussa viehättää minua... Ehkäpä pitkät hihat ja juuri täydellinen kullan sävy. Tuosta etuosasta tulee tosin mieleen vain yksi sana: roiskeläppä!


Brie Larson Oscar de la Rentan puvussaan. Särmikäs leikkaus yläosassa yhdistyy yhteen tämän hetken trendeistä - röyhelöihin. Elegantti ja yksinkertainen. Kengät tosin ovat kauheat... Ei tässä kuvassa, mutta joissain kuvissa huomasi, että Brien pikkuvarvas jäi jotenkin tuon mustan remmin "taakse", joka sai näyttämään ihan siltä, kuin hänellä olisi vain neljä varvasta. En kyllä muutenkaan piittaa tuollaisista nirunarukengistä...


Cynthia Erivo & Palo Sebastian. Aah, edes vähän kuosia mukana! Tämä on iiihana, varmaankin toiseksi lempparein heti Halle Berryn jälkeen. Kaunis kuosi ja ai että, kun tykkään tummaihoisella naisella vaaleista valkoisista hiuksista, se on niin erilaista ja odottamatonta, että pakko antaa kehuja.


Sitten vielä villinä korttina sitä muhkeutta: Leslie Mann Zac Posenin mekossa. Tämä puku oikein huutaa kevättä. Rinnuksella oleva "rusetti" tosin on jotenkin.. hmm.. arkinen, sen olisin ottanut pois, mutta helma on kiehtova. Vaikka puhu on iso, Leslie näyttää kantavan sen hyvin, eikä huku pukuunsa. Kiva, että näitäkin vielä näkyy punaisella matolla, etteivät kaikki ole aina ihan samanlaisissa asuissa.


Ja hei, perinteen mukaan myös mieskomeutta mukaan! Pharrell Williams komistuksena. Hän todistaa, että mieskin voi laittaa "helmet" kaulaan vaikka ihan punaisella matolla ja lisäksi hänellä on vielä "rintarossikin" kauluksessa. Luinpa muuten, että hän sai vaimonsa kanssa tammikuussa kolmoset. Siinä riittää isukilla puuhaa. :)

Siinä minun lempparini, oliko samoja kuin teillä?

11.2.2017

real techniques w/ Real Techniques

Olen innostunut piiiitkästä aikaa meikkipuuterin laittamisesta arkimeikkiä tehdessäni ja todennut sitä laittaessani, että parhaimman tuloksen saa siveltimellä meikkisienen sijaan. Käytin Max Factorin meikkipuuteria aikanaan lukiossa 2000-luvun alkupuolella, se oli tuolloin ihan luottotuotteeni, ja silloin levitin tuotteen rasiassa tulleella meikkisienellä (ei silloin ollut kenelläkään ikäiselläni mitään tietoa meikkisiveltimistä).

Taannoin ostin Cittarista -30% alen houkuttelemana uudelleen tämän samaisen meikkipuuterin ja yllätyin, miten tyytyväinen olin sen antamaan lopputulokseen. Meikkivoide tuntuu liian jankilta tällä hetkellä ja pelkällä puuterilla ei tohdi kuitenkaan olla kun pieni peittävyys olisi kiva. Meikkipuuterin levittämiseen soveltuva sivellin vain tuntui puuttuvan kokoelmastani. Lähes poikkeuksetta jos nykyään etsin uusia siveltimiä, ovat ne Real Techniquesin ja ensimmäinen paikka, johon suuntaan niitä katsomaan, on iHerb -verkkokauppa.

Tällä kertaa tarvitsin siis sivellintä meikkipuuterin levittämiseen. Tähän saakka olen käyttänyt vanhaa puuterisivellintä, mutta jokseenkin kaipaisin jotain tasapäisempää sivellintä siihen. Ja ylipäätään halusin pari keskikokoista sivellintä kokoelmaani.

Jostain putkahti mieleen, että löytyisiköhän iHerbiin netistä jokin alennuskoodi ja summanmutikassa kokeilin paria erilaista ja yksi niistä olikin pätevä.


iherb-tilaus 22012017-2

Tuossa siis tilaukseni. Let me ask you, mistä muualta saa Real Techniquesin sivellinsetin tuohon hintaan? Vertailun vuoksi Bangerheadilla setti maksaa tällä hetkellä alennuksessa 42 euroa (normihinta yli 60 euroa) ja Cocopandalla setti myydään myös 42 eurolla, tosin siellä hinta on normihinta, eikä alennettu.

Laitoin tilaukseen mukaan myös Blistexin kolmen huulirasvan setin, tuollaistakaan en ole Suomessa nähnyt. Hinta ei päätä huimannut ja ajattelin, että alennusten jälkeen yhteissumma ei vielä ole niin paha, että tavarat jäisivät tulliin (postitus tapahtuu siis rapakon takaa). Eivätkä jääneetkään.

02030019
Tältä setti näyttää livenä ja täytyy myöntää, että loppupeleissä olin melkein enemmän pähkinöinä noista huulirasvoista, hahaa! Ihanan "makuisia" ja hyvältä tuoksuvia sekä kosteuttavia rasvoja, tykkään tosi paljon.

02030025

Huulirasvoissa makuina on ylhäältä alaspäin lueteltuna Melon Medley, Berry Explosion ja Triple Tropical. Tuubit ovat vähän ohuemman oloista muovia kuin "suomirasvoissa", mutta ei se mitään. Varsinkin tuo alimmainen trooppinen rasva on mieleeni, tuoksu muistuttaa jotain lapsuudesta tuttua tuoksua, mutta en saa päähäni että mitä.

02030029


Sitten ne siveltimet. Setti sisälsi siis viisi sivellintä, vasemmalta oikealle päin lueteltuna:

Buffing brush puuterin levittämiseen
Contour brush kasvojen muotoiluun
Stippling brush esimerkiksi meikkivoiteen tasaiseen viimeistelyyn
Deluxe crease brush varjostamiseen
Base shadow brush luomivärille (tai siihen minä ainakin sitä käytän)

Isommat siveltimet ovat olleet jo käytössä ja luomivärisivellintäkin kokeilin erään toisen uutuustuotteen kanssa. Hyvin toimii, ai että tykkään näistä! Voin erittäin lämpimästi suositelle niin siveltimiä kuin kyseistä verkkokauppaakin. Tarkkana pitää vaan olla noiden tullirajojen kanssa. Vilkuilen jo seuraavaa tilausta, jonka taidan palkkapäivänä tehdä, heh!

Ihanaa viikonlopun jatkoa!

1.2.2017

Aikuisten kaverikirja

Tällainen haastetyyppinen postaus tuli eräässä blogissa vastaan ja törkeästi otin mallia, vaikutti niin kivalta. :)

Nimeni on: Marjo H-S (en viitsi laittaa sukunimeäni tänne, koska se on hyvin harvinainen - meitä on tällä hetkellä olemassa 13 kpl).

Jotkut tosin kutsuvat minua: HooCee tai Marjou

Olen syntynyt vuonna: 1986, eli olen siis 30-vuotias, täytän heinäkuussa 31.

Lapsuuskotini langallinen numero: 06 4177106.

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Rekkakuski. :) Se on edelleen pienenä unelmana takaraivossa. Ehkäpä heittäydyn kymmenen vuoden päästä unelmiini ja ajan rekkakortin.

Mutta isona minusta tulikin: Talous- ja toimistopalvelujen yo-merkonomi ja ammatiltani kiinteistösihteeri. Tosin ensin toimin 8 vuotta hotellin vastaanottovirkailijana ja baarimikkona.

SAM_0004 (3)

Täydellinen puoliso: Sellaista ei ole vielä ainakaan tullut vastaan. Kukaanhan meistä ei ole täydellinen, mutta kuvittelisin minulle parhaiten sopivan kumppanin olevan ainakin hurtilla huumorilla varustettu, jalat maassa oleva, eläinrakas ja matalaääninen sekasyöjätapaus. :D

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Viettäisin enemmän aikaa koirieni kanssa ja kävisin ulkona enemmän.

Harrastan nyt: Koiria (tosin ne ovat kyllä ennemminkin elämäntapa), lukemista ja satunnaisesti uimista.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Koskahan viimeksi olen perjantai-iltana juonut pari lasillista... Hmm... En edes muista, eikä minulla muuten ole Spotifytakaan. Mutta, perjantai-iltana ylipäätään kuuntelisin ikivihreitä kotimaisia, joiden biisien sanat osaan ulkoa unissanikin. Anna Erikssonia, Kaija Koota, Yötä, Kirkaa, Klamydiaa, Anssi Kelaa jne.

Noloin teeveeohjelma josta pidän: Katson ihan olemattoman vähän telkusta tulevia sarjoja... Nolointa on ehkä se, että viikonloppuaamuisin avaan telkkarin ja laitan Foxin piirretyt pölisemään taustalla kun teen aamutoimia. :)

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Pastavuoka fetalla. Nami!

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: Katson jotain herkkää kohtausta elokuvassa. Taatusti aina, jos surkea kohtaus liittyy eläimeen. Itken kyllä muutenkin jos olen surullinen.. Itku yleensä helpottaa ja "puhdistaa". :)

Lapsuuteni lempilelu: Lohikäärmepehmolelu.

Lempilelu nykyään: Kröhöm... Kuinkahan moni aikuinen tähän kehtaisi vastata oikean lempilelunsa. :D No joo, varmaan nuo koirat menee leluista: ne on kuin pehmoleluja ja robotteja samassa pakkauksessa.

Salainen paheeni: Energiajuomat.

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Revin alituiseen sormien kynsivalleja... Äh, pitäisi niin päästä tuosta paheesta eroon.

Viisaus, jonka olen tähän mennessä olen oppinut: Parempi kertoa suoraan jos on esim. mokannut, kuin yrittää peitellä jälkiään tai valehdella.

SAM_0002 (7)





23.1.2017

In a year 2000

Mukavaa alkanutta viikkoa! Conan O'Brienia katsoneet tietävät kyllä, millä äänensävyllä otsikko lausutaan. ;) Kirjoitin siis ensin 2017, mutta sitten rupesi soimaan rimpsu päässä, joten vaihdoin vuosiluvun.

Kyllä vilahti viikonloppu taas nopeaa silmien ohi. Meille tuli tänään töihin uusi työkokeilija. Hän on nyt kevään tuolla työkokeilulla ja jatkaa mahdollisesti kesän meillä kesätyöntekijänä. Se olisi huippua, tarvetta olisi kyllä ekstratekijälle, kun porukkaa on kesällä lomalla. Reippaan oloinen tyttö oli ja motivaatio työntekoon kohdillaan.

Kello on nyt puoli yhdeksän ja voi elämä, kun meinaa väsyttää... Tein vain pienen mokan, tai pikemminkin arviointivirheen, kun laitoin tuossa seiskan pintaan koirien peittoja pesukoneeseen, valitsin toiseksi pisimmän pesuohjelman (kesto 147 min) ja laitoin vielä tehopesulle ja ylimääräiselle huuhtelulle. Joo'o, sitä tässä nyt odotellaan... Sen jälkeen pitäisi kone vielä pyörittää tyhjänä, koska muuten unohdan ja sitten pohdin seuraavan kerran pyykkejä pestessäni, että miten ne voivat olla niin koirankarvoissa. Niin, miksiköhän...

Minulla tuli eilen sunnuntaina vuosi täyteen kokoaikaisena vakityöntekijänä nykyisessä työpaikassani. Ai että, miten onnellinen voinkaan asiasta olla. Vuosi takana, monen monta vuotta edessä.

SAM_0020 (2)
Paras ystäväni antoi minulle viime kesänä tämän taulun 30-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Hänen siskonsa on maalannut sen. Rakastanrakastan!
Tuo kyseinen virstanpylväs sai miettimään vuotta 2017 omalla kohdallani. Minulla on nyt jo enemmän suunnitelmia, kuin viimeiseen pariin vuoteen yhteensä. Menemme kaverini kanssa ultimaattisen lempibändini Poets of the Fallin keikalle maaliskuussa. Lauantaina. Päivänä, jolle en aikaisemmin olisi voinut suunnitella juuri mitään, koska olisin kuitenkin töissä. Lisäksi olisi vituttanut se, että jos olisin pyytänyt viikon rahakkaimman yövuoron vapaaksi niin näin ollen keikalle olisi tullut hintaa 20 € lippuhinnan sijaan noin 220 €. Minimissään.

Kesäkuussa olen menossa yksin Espanjaan viikoksi. Voin huoletta tehdä niin, koska minulla on ensimmäistä kertaa koskaan kuukauden yhtäjaksoinen kesäloma. Vanhassa duunissa oli siis kahden viikon kiertävät lomalistat. Nyt olen kesälomallani viikon reissussa ja silti minulla on vielä kolme viikkoa vapaata aikaa. Mieletöntä!

Kesäkuussa on myös siskoni kaksosten rippijuhlat. Näistä kaksosista toinen on kummilapseni. Huh, aika rientää! Muistan, kun siskoni kertoi minun konfirmaatiopäivänäni olevansa raskaana... Yli 15 vuotta, mihin se katosi???!!

20161120_104543

Kesällä saattaa olla myös tiedossa karvaisten pikkujalkojen tepsutusta residenssissämme. Se on kuitenkin vielä niin kaukainen juttu, etten edes uskalla sen tarkemmin asiaa ajatella.

Nyt minulla on mahdollisuus suunnitella vaikka koko vuoden menot etukäteen, koska tiedän milloin olen töissä ja milloin en. Ymmärtääköhän kukaan säännöllisiä työaikoja puurtava, millainen vapaus heillä onkaan? Epäilen. Tiedän, että tämä hehkuttaminen voi kuulostaa huvittavalta ja puuduttavalta, mutta en edes piittaa siitä seikasta. I'm happy, I'm happy!


22.1.2017

What's in my bag / Laukun sisältö 2017

Hahaa, tänään kävin aikaisemmin lukemassa Colour me ! -blogia ja sieltä Bullet Journalia käsittelevää tekstiä (oikeasti, jos haluatte nähdä luovuutta tihkuvia doodlauksia ja nättiä käsialaa, käykäähän tsekkaamassa), sen jälkeen kekkasin, että tänään olisi hyvä aika tehdä uusi laukun sisältö -postaus ja valokuvasinkin sen. Nyt tulin siirtämään kuvat koneelle ja Bloggerin kautta seuraamistani blogeista selasin uudet postaukset... Tadaa, Colour me !:n Juulialla oli selkeästi samat aatokset, hän oli myös sunnuntain kunniaksi kirjoittanut laukkunsa sisällöstä. Hauska sattuma. :)

Mutta, itse aiheeseen. Mieleeni tuli tosiaan yhtäkkiä, että päivänvaloa kun on niin mitäs kuvaisin. Huomasin laukkuni vieressäni lattialla ja siitä se ajatus jalostui. Aikaisemmin kannoin mukanani todella paljon enemmän kaikkea, mutta pikkuhiljaa olen päässyt tällaiseen ydinmalliin. Ja enää kun minulla ei ole autoa (ei toki ole ollut useampaan vuoteen), niin sekin karsii tavaraa kun laukun tulee olla fillariystävällinen. Fillariystävällisellä tarkoitan sitä, että joko se on mallia reppu, hihna menee olan yli, tai laukku on sen mallinen, että sitä pystyy näppärästi kuskaamaan pyörän sarvessa.


SAM_0002 (8)

Laukkuna on tällä hetkellä Armani Jeansin kiiltonahkainen yksilö, vähän mudan ja harmaan sekoitus väriltään. Ja kunnon white trash -tyyppinä olen iskenyt laukkuun kiinni kaikki koristeet, mitä suinkin kotoani löydän. :D Ei vaan, aikaisemmin laukussa oli vain tuo mustavalkoinen pompom... Sitten löysin tuon muun hörhellyksen kaapeistani ja iskin laukkuun kiinni, mutta otan ne nyt irti. Liika on liikaa, jopa HooCeella (en olisi uskonut sanovani näin). Tämä on kyllä mainio laukku, soppelin kokoinen ja mallinen sekä mainion värinen jopa näin "talvi-ei talvi-talvi" -keleillä.

Ai niin ja pakko sanoa: se, että laukussa on kultaiset metalliosat ja koristeissa hopeiset, ei kiinnosta mua pätkääkään. :D Mulla on hopeisia ja kultaisia koruja päällä sujuvasti sekaisin joka päivä, joten metallien sekoittaminen ei vaivaa mua.


SAM_0003 (8)

Laukku ylhäältä kuvattuna. Kuva vähän hämää, aivan kuin veska olisi ääriään myöten täynnä, vaikka sujuvasti mahdutan tuon tavaran lisäksi laukkuun esim. puolen litran pullon, läjän työpapereita ja kangaskassin tms.


SAM_0018 (4)

Siinä sisältö kokonaisuudessaan. Työpaikan avain ja kulkuläpyskä (hienosti on alkoholi ja virvokkeet mainostettuna, kun Jägermeisterin avainnauha ja Koffin sekä Friscon avaimenperät, hahaa!), Betsey Johnsonin pussukka, kalenteri joka vie isoimman tilan laukusta mutta ilman sitä ei osaa liikkua, puhelin, kova korttikotelo, hätävaradödö, läpinäkyvä first aid -pussukka sekä Juicy Couturen lompakko.

Kotiavaimet mulla on aina takin taskussa tai kesällä kun kuljen pyörällä niin ne roikkuu pyörän sarvessa. Tai no, kuljenhan mä koko vuoden ympäri pyörällä, mutta kesällä mulla ei ole takkia jonka syviin taskuihin avaimet saisi laitettua.


SAM_0008 (5)

Erillisessä korttikotelossa on kortteja, joita käytän harvakseltaan. PAMin kortin saisikin ottaa pois, kun en enää kuulu kyseiseen liittoon. Tuolla takimmaisena on laput, joissa lukee suomeksi ja englanniksi, että mikäli joudun onnettomuuteen enkä pysty itse kommunikoimaan, haluan tuoda julki, että kotonani on kaksi koiraa (jotka joutuisivat olemaan yksin kotona ties miten pitkään ellen itse pääse kotiin) ja tällaisessa tapauksessa pyydän soittamaan äidilleni tai siskolleni ja heidän molempien nimet ja puhelinnumerot. Siinä siis samalla mun ICE -yhteystiedot. Mun ei ole mitään järkeä jemmata puhelimeen mitään hätätilannenumeroita, kun näyttölukitus aukeaa sormenjäljellä tai salasanalla.


SAM_0010 (4)

Betsey Johnsonin pussukassa on laturi ja kuulokkeet, ei sen ihmeempää.


SAM_0016 (4)

Läpinäkyvässä pussukassa sen sijaan on sitäkin ihmeempää. :) Purkkaa, siteitä, Savetteja, käsirasvaa, kynä, kynsileikkurit ja -viila, hammaslankaa, huulikiiltoa ja huulirasvoja, silmälasien puhdistusta varten liina ja sankojen kiristykseen miniruuvimeisseli muovisessa kotelossa, maskottiauto jostain suklaamunasta, kulmakynä sekä valkoinen kajaali.

Muita meikkituotteita ei tule kannettua mukana, koska en käytä niitä. Teen meikin aamulla kotona ja pesen ne töiden jälkeen pois. That's it, aniharvoin joudun korjailemaan meikkiäni. Joskus saatan epähuomiossa pyyhkäistä kulmiani kädellä, jota varten minulla on kulmakynän jämä ja valkoinen kajaali on silmän "vesirajojen" korjaukseen... Ja peitinpä sillä yksi päivä punoittavaa näppyäkin.


Siinähän se kaikessa kauneudessaan. Entäs ruudun sillä puolella, löytyykö laukusta samoja juttuja kuin minulla vai paljon enemmän tai vähemmän kaikkea?