8.9.2009

Suomessa suomituristina

Kotimaan matkailu tuntuu olevan jotenkin todella aliarvostettua. Sitä tehdään kyllä, mutta ei pidetä samalla tavalla matkailuna kuin vaikka matkaa Kanarialle. Itseäni kiehtoo ja viehättää Suomi aivan älyttömästi ja voisin maan sisällä matkustella vaikka kuinka paljon. Rakastan maamme maisemia: jylhiä metsiä, puikkelehtivia jokia, järviä ja kallioita. Autoilu on aina ollut verissä ja mielekästä touhua, nykyään (ajokortillisena) niin ratin takaa kuin apukuskin paikalta, enkä varmasti koskaan tule kyllästymään siihen touhuun. Jos minulle annettaisiin kaksi vaihtoehtoa, ulkomaan matka vai road trip Suomessa, pitäisi ihan tosissaan miettiä asiaa. Päätyisin todennäköisesti Suomeen. Nykyään näihin aatoksiin on tullut jo ammatillistakin puolta korkeakouluopintojen myötä. Minähän siis opiskelen matkailua ja suuntaudun luonto-, maaseutu -ja kulttuurimatkailuun (ja pääpaino on koko opiskelun ajan ollut Suomen matkailussa).

Noh, me päätettiin äitini kanssa, että tänä vuonna tehdään road trip jonnekin päin ja koska Etelä-Suomi on aikalailla koluttu, päädyttiin Itä-Suomeen.

Matkaan lähdettiin 28.8. ja takaisin tultiin 30.8., viikonloppureissu siis kyseessä. Pe-la yö yövyttiin Joutsassa tutun luona ja la-su yö Joensuun Cumuluksessa (ah, henkilökuntahinnat!). Mukaan otettiin meikäläisen koira, äitin koiran mennessä hoitolaan. Periaatteena oli se, että kiirettä ei pidetä. Jos tekee mieli pysähtyä katselemaan jotain paikkaa niin sitten pysähdytään.

Seuraavaksi kuvasaastetta, tosin kuvat on vaan pintaraapaisu reissusta kun nähtävää oli niin paljon. Tässä kuitenkin jotain...


Yläinen Toriseva Virroilla. Kalastajien suosima paikka, mutta kyllä tällainen maisemanautiskelijakin sai vastinetta silmilleen.

Kuusi, joka kasvoi "tyhjän päällä". Juuret siis tulee tuolta kalliosta sivusta. Vahvaa materiaalia tuo kuusi, ei voi muuta sanoa.

Rapsu. Huomaa etutassun varpaiden harottaminen. :) Taisi olla vähän pelottava paikka, kun pitää niin tukevasti olla jalat maassa.

Sitten se, mitä Etelä-Pohjanmaalla ei näe: kanavat. Ja matkalla näitä näkyi joka välissä. Kuvassa Karvion kanava.

Siellä Rapsu uskalsi ottaa jopa juoksuaskeleita. :D

Sitten me pistäydyttiin Valamon luostarissa Heinävedellä. Yllätyttiin, kun siellä sai vapaasti kuvata niin ulkona kuin sisällä. Ainut rajoitus oli, että munkkeja ei saa kuvata ilman heidän lupaa. Nähtiin muuten kaksi munkkia, toinen oli vielä aika nuorikin tapaus (kolmekymppinen pauttiarallaa).



Pääkirkon kyljessä oli todella hieno mosaiikkityö.

Piha oli joka puolella kauniisti hoidettu ja kukat oli todella kauniita.


Kuva pääkirkon sisältä. Melkoista krumeluuria joka paikassa, kultaa ja kimallusta. :)


Sitten perillä määränpäässä, Joensuussa. Rapsu lepäili lempilelunsa kanssa hotlan sängyssä.

Paluumatkalla Tuusniemen kohdilla nähtiin kyltti, jossa opastettiin Seinävuoren rotkolaaksoon ja ihan ex-tempore käännyttiin sinne. Kyllä kannatti!

Rotkon syvyydestä ei saanut oikein selviä kuvia, mutta tässä kuvassa itse seison näköalatasanteella rotkon reunalla. Kuuset olivat täysimittaisia ja jos niiden latva on tuossa meidän kohdilla tai vähän yli niin melkoisen syvä rotko siis kyseessä.



Kyseisessä paikassa oli myös näin hieno ja seesteinen paikka. Suomi kauneimmillaan! Tuosta olisi lähtenyt todella houkuttelevan näköinen pitkospuureitti, voi että olisi tehnyt mieli mennä sinne.

Äiti nappasi koiran pissatuksen yhteydessä tällaisen kuvan, jonkun matkaa ennen Ähtäriä. Nyt ei vain muistu paikka mieleen... Oi ja voi. :)


Paluumatka Joensuusta oli noin 470 km ja aikaa meillä meni siihen 7 tuntia! Voitteko kuvitella?! Koko alkumatka Joensuusta Kuopioon päin oli 80 km/h aluetta ja kameratolppia joka välissä, ja muutamaan otteeseen kun pysähdyttiin niin aika vilisi aivan silmissä. Mutta voitte varmaan kuvitella kuinka hyvin uni maittoi tuollaisen ajomatkan jälkeen. Kaikin puolin mahtireissu ja päätettiinkin äitin kanssa, että ens kesänä lähdetään sitten koluamaan Kainuuta. Siellä maisemat on sit taas aivan eri lukunsa. Tulispa ens kesä pianpianpian!


Onkohan läsnä muita Suomi-faneja?

2 kommenttia:

  1. minulla oli jokunen vuosi sitten dobermanni jonka nimi oli Rapsu :) katu-uskottavia koiria tuollaiset isommat kyllä on, mutta ei taida enää tähän talouteen tulla kuin koko ajan pienempiä ja pienempiä. helpompia citykoiria :)

    sulla näyttää oikeasti olevan paljon laukkuja :D mihin ne kaikki mahtuu, onko niillä ihan oma huone?

    VastaaPoista
  2. Heh, hassua kuvitella Rapsu jonkun muun kuin oman bokserin nimenä (tai lempinimenä, Rape on kuitenkin se "virallinen" kutsumanimi). :) Itse taas olen aivan onneton pikkukoirien kanssa, ei silmä totu kun ovat niin pieniä ja vikkeliä. Tuollaiset mohlomaiset molossit on enemmän se mun juttuni!

    Täällä ne laukut on ympäri taloa... Osa joutuu olemaan kyllä supussa isossa säkissä (josta sitten ongin aina mieleisen esille). Haaveena on tosiaan saada niille ihan oma huone, seinät täyteen nauloja ja kauneimmat laukut kaikkien nähtäville. :) En tiedä, mihin vielä joudun tämän laukkumanian kanssa!

    VastaaPoista

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)