23.10.2009

Minun rakas Esprit

Olen yrittänyt miettiä laukkuostoksiani tarkemmin viime aikoina. Ajattelin että jopa minä pystyisin harkitsemaan, mihin rahani laittaisin... Yrityksen tasolle se jäikin, rahaa on kulutettu samaan malliin kuin aina ennenkin. Mutta hei, vastineeksi sain kauniita tavaroita. Itselle se riittää - ainakin toistaiseksi - vaientamaan omatunnon pisteliään äänen. Suuremmitta puheitta:

Fiorellin veska eBaysta. Voi totta vie, etten sano; eBay on vihoviimeinen asia johon tuli sotkeuduttua. Koukuttaa niin kuin Facebookin Bejewelled Blitz, irti ei pääse vaikka kuinka sätkisi.



Tätä ostosta minä harkitsin, kuten kunnon kansalaisen kuuluukin. Oon käyny Anttilas hypistelemäs kyseistä laukkua jo monen viikon ajan ja harkinnut. Mikään muu väri, kuin kuvassa komeileva ei kelvannut. Se on juurikin tuo vaalea beige/kerma/vatevö joka sävähdytti eikä näitä oo ollu Anttilassa kuin yksi ainokainen.

Sisko paukautti viime viikolla ostaneensa samanlaisen mustana. Yhtenä päivänä oli ollut Ilkka-lehdessä kuponki, jolla sai Anttilassa tiettynä päivänä yhdestä naisten vaatteesta/asusteesta 50% alennusta (itse olin kyseisen kupongin "päivänä" Rovaniemellä, joten missasin sen sitten taidokkaasti). Uutisen kuultuani kylmä hiki nousi otsalle: mitä jos minun ainokainen, vaalean beige Espritini, onkin viety?! Öynöy! Paukkasin paikalle ja etsin ja etsin, vaan en löytänyt. Paniikki iski ja meinasi tulla itku, kun tajusin että ainokainen oli tosiaan viety. Vaan hetkinen! Mikäs tuolla ison ruskean laukun takana on? Aaaaaa, se on minun Espritini! Siinä vaiheessa ei enää harkittu, vaan otettiin Esprit kainaloon ja käveltiin kivan naisihmisen luokse, joka veloitti laukusta 70 euroa (-5 euroa Plussasetelin vuoksi). Jos meinaa saada hyperventilaatio -ja paniikki-itkukohtauksen laukun vuoksi ja kokee jalat alta vievän helpotuksen, kun tajuaa paniikin olleen ennenaikaista, niin eikö laukun ostaminen ole silloin oikeutettua? Niin minustakin.

Killutin on kiva :)


Kuten kerroin, oon villiintynyt 6 euron (ei, vaan 5,99 euron) leffalaarien äärellä ja kantanut kotiin niin Bruce Willisin, Johnny Deppin kuin Russell Crowenkin. Nannaa tällaisen sinkkunaisen silmille!


En oo muuten hetkeen itkeny samalla tavalla kuin Gladiatorin lopussa Maximuksen kuoltua. Kyllä olis taas äiti ollu tyttärensä mielenlujuudesta ylpeä. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä, eikä varsinkaan kuulemassa!


Sin Cityn ihmisiin tutustuin ekana sarjakuvan muodossa. Yksi menneiden vuosien poikaystäväni on vannoutunut sarjakuvafriikki ja hän osti Millerin sarjakuvakirjan, Sin Cityn, englanninkielisenä. Mä rupesin lukemaan hetken mielijohteesta kyseistä kirjaa ja luinkin yhtäkkiä viisi sivua, sitten kymmenen ja hetken päästä olin ahminut koko kirjan. Ja tää ei edusta sitten lainkaan sitä tyylilajia, mistä normaalisti tykkään. Leffan sitten taas näin ekan kerran armeijassa... Mitäs me tehtiin sillä aikaa, kun koko muu aliupseerikoulu oli Rovajärven ampumaharjoituksissa? Katottiin leffoja ja syötiin karkkia. Voi niitä aikoja!


Asiasta toiseen: tänään oli Pukeudu Pinkkiin -päivä. Harmikseni olin töissä, jossa työvaate on sinimusta, mutta kynsissä oli kyllä pinkkiä kynsilakkaa. Ehkä se pyhitti tarkoituksen, eikös vaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)