25.11.2009

Lapsellinen aikuisuus

Joskus lapsettaa, joskus hiukan enemmän ja joskus vähän vähemmän. Joitakin lapsettaa toisia enemmän ja joitain taas huomattavasti muita vähemmän. Itse kuulun ehdottomasti kastiin "ne jotka eivät halua kasvaa aikuiseksi". Olen yleensä se, jolta kumpuaa mitä ihmeellisimmät ajatukset ja pohdinnat, ja jonka tekemisiä tiukkapipot paheksuvat. Ei, en varasta naapurista omenoita (kesällä varastin kyllä punaisia viinimarjoja - mut se tehtiin kyllä äitin kans yhdessä! :D ), enkä viritä paukkupommeja toisten postilaatikoihin. Enkä sano, että tässä oltaisiin ihan täysiä kersoja, ja etten esim. osaa ottaa vastuuta yms. Lapsenmielisen vakavissaan ollaan selvitetty niin lukiot, armeijat kuin kohta ammattikorkeakin ja töissä ollessani olen hommat hoitanut niin hyvin kuin vain suinkin kykenen ja yleensä saanut pelkkiä kehuja toiminnastani.

Mihin pyrin tällä alkuspiikilläni? Siihen, että lapsenmielisyys puskee pintaan välillä myös materiaalin suhteen. En sentään leiki enää barbeilla, mutta kerään erilaisia lehmäesineitä (oli ne sitten Schleichin figuureja, pehmoleluja, avaimenperiä, astiapyyhkeitä, mukeja, pyyhkeitä...), rakastan suloisia pehmohahmoja ja minulla on läjäpäin (joidenkin mielestä) lapsenmielisiä penaaleja, meikkipusseja ja laukkujakin. Nukun aivan yhtä makeasti omissa Nalle Puh-lakanoissa siinä missä harmaissa Marimekon Kaivo-lakanoissakin ja kaapissakin ne on vierekkäin sulassa sovussa.

Löytyy minulta toki myös aikuismaisempaakin tavaraa, vai löytyykö? Penaalina minulla on ollut jo monta vuotta Marimekko -kuosinen penaali. Kuosi vain sattuu olemaan Bo Boo, joka on virallisesti lastenkuosi. Samalla kuvalla varustettuna omistan meikkilaukun ja laukun. Mitä sitten? Kuosi on ehdoton lempparini Marimekon kuoseista, jollei lasketa Miina Äkkijyrkän lehmiä. Meikkipussina on täällä blogissakin nähty Victoria's Secretin PINK-malliston yksilö, ei mikään tylsimys sekään. Meikkini ovat Ralph Laurenin meikkilaukuissa, ne vain sattuvat olemaan läpinäkyviä malleja ja omalla tavallaan rikkovat tylsän ja aikuismaisen kypsän kaavan. Laukku on Betsey Johnsonin, mutta se on varustettu humoristisella kuosilla. Lompakko on aikuisille tarkoitettu Sanrion Hello Kitty -lompakko. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Aikuismaista, muttei sit kuitenkaan. :)


Olen pikkuhiljaa keksinyt meikkaamisessa siveltimien käytön. Tai yritän ainakin kovasti keksiä. Niille pitäisi vaan löytää sopiva pussukka reissuja ajatellen, etteivät sotke joka paikkaa. Anttilasta löytyi sopivasti Leendert Jan Vis:n (tarvitseeko sanoa, että rakastan kyseisen merkin kuvia??) pussukka, penaaliksi tarkoitettu. Niin mua, etten sanoisi.




Lapsenmielisyyden kun yhdistää roisiin huumorintajuun, niin soppa on valmis. Vaikka olenkin äärettömän eläinrakas, löydän suunnattomasti huumoria esim. Suicide Bunnies -piirroksista sekä David & Goliathin Goodbye Kitty -kuvista. Varmasti on monia, jotka eivät kyseistä huumorin lajia ymmärrä, mutta itseeni nuo kyseiset teemat iskevät. Yhden huumorin lajin olen löytänyt erilaisista rintanapeista. Miten niin pieneen asiaan voi yhdistääkin niin ratkiriemukkaita juttuja? Alla olevan laukun ostaessani mietin, että se kaipaa jotain piristystä ja siitä se ajatus sitten lähti. Laukusta tuli virallinen rintanappilaukkuni. Laukun kyljestä löytyy muuten myös noita em. Goodbye Kitty -nappeja. Joukossa on niin härskejä, suloisia kuin ihan vaan vitsikkäitäkin nappeja, kaikki sievästi sekaisin.


Makuunista leffaa hakiessani löysin itseni nappiapajilta ja kaksi nappia otin mukaani. Ylempänä oleva nappi edustaa juuri sitä huumorin lajia, josta pidän: hauskuuden ja totaalisen överin rajamailla olevaa. Tuon joko ymmärtää tai sitten ei, siitä joko pitää tai ei.



Harmikseni ostin toisen samanlaisen, joka jo laukusta löytyy. Tälle täytyy nyt keksiä jokin toinen paikka.
Lisäksi ostin kaksi avaimenperää. Sian kuva on tällä hetkellä niin loistavan ajankohtainen, että taidan ripustaa sen ihan vaan paheksuntaa herättääkseni jonnekin näkyvälle paikalle. Tiukkapipoille pureskeltavaa (ja ei, en todellakaan laske leikkiä taudin vakavuudesta, älkääs sitten käsittäkö asiaa niin. Naureskelen lähinnä sille hysterialle, jonka tauti ja siitä uutisoiminen on aiheuttanut.). Simpanssillekin on jo oma paikkansa. ;)


Kalenterin ostin myös. Yleensä minulla on kalentereita monta joka vuodelle. Tästä tulee sellainen, joka seisoo tasan yhdessä paikassa koko vuoden, esim. keittiön pöydällä, ja johon merkkaa menot, tekemiset ja muistamiset. Tai sitten tätä kuljetan mukanani (olisi kyllä kiva, jahka tuohon saisi askarreltua jonkun kivan kansikuvan, sitä kun pystyy nääs vaihtamaan) ja laitan itse tekemäni - tai tekeillä olevan - kalenterin yhteen paikkaan. On muuten melkoinen operaatio väsätä kalenteri itse! 13 euroa oli pieni hinta tuosta valmiista.
Saanko esitellä: Kelju K. Kojootti. :D Keljulle ei olla vielä löydetty paikkaa, jossa voisi toimia maskottina... En voinut vastustaa, kun tuon Makuunissa näin!

Siinä pieni paatos lapsellisista aikuisista. :) Löytyykö kohtalotovereita?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)