19.11.2009

Voi Reino minkä teit!

Reino (eli mun pirssendaal - kyllä, olen nimennyt autoni) jätti mut tänään tien päälle. Tai en nyt ihan tien poskeen, mutta olin juoksuttamas koiria muutaman kilometrin päässä keskustasta koirien koulutuskentällä ja auto oli tyhjäkäynnillä jonkun aikaa. Siinä sit mietin, kun se käy hiukan huonosti. Heitin koirat autoon ja tarkoituksena oli laittaa vaihde päälle ku auto simahti. Hyytyi ihan täysin ja varoittamatta eikä käynnistyny enää. Voe helevetti, etten sano. Ja sanoinkin, pahemminkin. Ei muuta ku työnsin autoa vähän sivumpaan, siellä kentällä kun ei oo valoja, et jos sinne olis joku toinen ajanu, se olis saattanu vetää kylkeen. Puhelinta ei ollut mukana - tietenkään, sehän olis ollut jo liian helppoa! Ei auttanu ku ottaa koirat takaluukusta (tai -loosterista, niin kuin meillä sanotaan) ja lähteä apostolinkyydillä kohti keskustaa ja Nesteen huoltoasemaa.

Tiedättekö miten ihanaa on kävellä kahden bokserin kanssa, jotka ei osaa kävellä yhdessä remmilenkillä (eivät siis ole koskaan yhdessä lenkillä, paitsi kun viedään vapaana juoksemaan), toisen kanssa on isot johtajuusongelmat meneillään (eli sen kanssa pelkästäänkin olis ollu hankalaa kävellä) ja toisella koiralla on taluttimena flexi? Minä tiedän, se ei ole yhtään ihanaa. Onneksi sentään molemmilla koirilla oli talutin mukana. Meinasin nimittäin jättää Rapsun hihnan (tai tässä tapauksessa sen flexin) kotiin, kun ei sitä kuitenkaan tarvi. Ja meidän heijastinlukumäärä oli pyöreä nolla. Tai no, flexin hihnassa on heijastin, mutta se on aika olematon. Yleensä vuoraan heijastimilla niin itseni kuin elukat, mutta tällä kertaa en. Ei muuten tule toistumaan tuollainen tilanne!

Kaikkein pöyristyttävintä oli, että pysähdyin katulampun alle, josta mut varmasti huomattiin, ja heilutin kättä pään yläpuolella isossa kaaressa ohi menneille autoille, että olisivat pysähtyneet. Tarkoituksena olisi siis ollut kysyä puhelinta lainaan. Ohi meni viisi autoa, eikä yksikään pysähtynyt, ei edes hidastanut vauhtia. Ei yhden yksikään! Siis mitä helv...?! Ei olisi paljoa vaatinut pysäyttää, avata ikkunaa ja kysyä että onko joku hätä. En tiedä, pelottiko koirat, vai luuliko ne ihmiset että ihan huvikseni seison tien vieressä kahden koiran kans ja heiluttelen ohimeneville autoilijoille. Haistakaahan vittu, toivottavasti teitä ei kukaan pysähdy auttamaan kun apua tarvitsisitte.

Käveltiin sitten sinne Nesteelle, tai oikeastaan Rapsu käveli, Manta poukkoili ja hyppi mua vasten ja mä kirosin ja yritin pitää sitä kurissa. Perillä sidoin koirat pyörätelineeseen, ja menin sisälle huoltoasemalle, jossa sit työntekijä soitti hinaajalle. Hinaaja tuli, etittiin koirille suojaisampi paikka, sidoin ne sinne ja lähdettiin hakemaan autoa. Auto, ihme kyllä, käynnistyi nyt... Totta kai, kun mies on mukana ja mä näytän ihan idiootilta kun sanon, että "ei se hetki sitten vaan käynnistynyt". Mentiin Nesteelle takaisin, jätin auton sinne tarkastettavaksi, hain koirat ja kävelin kotiin. Huomenna sitten meen iltapäivästä hakemaan sen ja köyhtymään x summan kahisevaa.

Mitä tästä opimme:
- AINA puhelin mukaan, minne meneekin.
- Ei kannata varautua siihen, että tuntematon ohikulkija auttaisi. Ei näemmä auta.
- Koirille AINA hihnat mukaan! Jos on mukana kaksi koiraa, niin silloin myös kaksi hihnaa.
- Autoon pari varaheijastinta mukaan, jos sattuu jättään tien päälle, eikä päällä olevassa takissa olekaan heijastimia.

Olihan opettavainen päivä. Piti mennä kaverin kanssa klo 19:00 leffaan (Paranormal Activity), mutta se piti perua kun olin kotona 18:15, hiestä märkänä ja jalat sekä kädet ihan muusina. Ja mun kun piti mennä ennen leffaa Anttilaan kosmetiikkaostoksille... Blaah! Viikonloppuna sitten.

Onko muilla ollut tilanteita, jossa auto tai muu kulkuväline on pettänyt?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)