21.1.2010

A-fantastic-vatar

Ei ole kuin yksi sana kuvaamaan leffan jälkeisiä fiiliksiä: wau. Minä, vannoutunut scifi -leffojen vastustaja, hullaannuin niin täysin Pandoran maastoihin, etten olisi halunnut havahtua tosielämään lainkaan. Jos joku koskaan keksii keinon päästä Pandoralle, I'm in! :)


Elokuvan puolivälin paikkeilla olin *jadajadajada* -mielellä. "No niin, nyt ne rakastuu ja voittaa nuolilla ja kepeillä armeijan asearsenaalin ja elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka". Sitten, kun rupes murkulaa tippumaan, menikin omat ajatukset ihan sekaisin. "Ai ei tässä olekaan kaikki niin onnellista ja autuasta". Harvoin sitä tulee leffan aikana oikeasti pohdittua tulevaa, koska niin moni leffa saa laittamaan aivot täysin narikkaan, jolloin tv-ruutua tuijottaa kuin lobotomian saaneena, sen enempiä ajattelematta. Nyt sitä jo jossitteli ja voissitteli vähän yli puolenvälissä, että miten tää vois loppua ja jos ne saa toisensa ja jos se ihmisruumis kuoleekin niin mitäs sit vois tapahtua. Hämmentävä tilanne, kun toisaalta täytyy keskittyä sen hetkiseen tilanteeseen, ei halua hetken koskaan loppuvan ja toisaalta haluais jo nähdä loppuratkaisun.

Avatarissa muuten kiteytyy ne jutut, joita itse haluaisi kokea, jos maailmassa olisi Pandoran kaltainen paikka ja vastaavanlaista tekniikkaa, mitä leffassa näytettiin. Kuinka siistiä olisikaan olla yli 3 metriä pitkä, omistaa häntä ja olla notkea kuin pantteri, nopea kuin gepardi ja omistaa yhtä jäntevät lihakset kuin äärimmilleen treenatulla vinttikoiralla? Siihen kun lisää äärimmäisen selviytymisvietin, yliluonnollisen osumatarkkuuden ja ehdottoman äiti-maan kunnioittamisen, on valmis paketti melkolailla kasassa. Niin, ja unohtamatta tärkeintä: satumaisen jumalaista metsää, johon voisin muuttaa hetimiten, villieläimistä ja vaaroista viis!

Rehellisesti sanottuna odotin hätkähdyttävämpiä 3D-efektejä. Siis oli ne aivan älyttömän hienot nytkin, mutta todella vähän oli sellaisia kohtia, joissa meinasi pompata tuoliltaan ylös.. Ei tullut juurikaan liskoja syliin, ei myrkkynuolia suoraan silmien väliä kohti eikä oikein mitään muutakaan. Mutta ehkä tässä ei haettukaan sellaista, ehkä Cameron on tehnyt leffan jonkun muun kuin 3D-efektien vuoksi; ja sille nostan hattua. Toisaalta kuvakulmiin oli saatu sellaista syvyyttä, joka ei tavallisessa näytössä näytä miltään 3D:hen verrattuna.

Tämä on mielestäni leffa, joka kestää aikaa ja katselukertoja. Sitä se tekee varmasti ainakin omalla kohdallani. Tästä suurin kiitos kuuluu varmasti näyttelijöille. Cameron se osaa roolituksen. Sam Worthington ja Zoë Saldaña ovat sen verran pienemmän luokan näyttelijöitä, ettei heistä ole liian jyrkkiä vaikutelmia elokuvaa ajatellen, mutta kumpikin on kuitenkin kokenut työssään ja on saanut jo Hollywoodissa vaadittavaa itseluottamusta. Ja Stephen Lang on juuri oikea mies pahiksen rooliin, voi sitä karskeutta ja ironiaa, jota hänestä huokuu! Nappivalinnat siis, Cameron.

Kyllä, aion ostaa tämän DVD:nä, jahka ilmestyy. Sitä odotellessa Pandoralle taitaa päästä vain unissaan. Hyvää yötä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)