20.1.2010

Kännykät muuttivat

Kerroin taannoin kotishoppaamisesta, eli siitä kun tekee kotoaan löytöjä, joita ei ole kertaakaan käyttänyt ja on jo unohtanut tuotteiden olemassaolon. Periaatteessa siis ostat tuotteen uudelleen - kotoasi. :) Miten tämä sitten liittyy mihinkään? No, tein ison löydön tänään aamupäivän puolella.

Minullahan on siis kaksi kännykkää käytössäni ja olen pitänyt niitä pienessä pussukassa nyt viiden vuoden ajan. Kännykät ovat vaihtuneet, mutta pussukka on pysynyt uskollisena koko ajan. Ostin sen huuto.netistä aikanaan, alunperin se on H&M:n meikkipussi. Materiaaliltaan pussukka on tuollaista denimiä ja väri oli pussin saadessani tummaan vivahtava. Kännyköiden lisäksi pussissa on minihuulikiilto ja huulirasva, koska joskus tuo on avaimien lisäksi ainut juttu minkä mukaani sieppaan, tungen vaan pankkikortin tai rahaa sinne. Viime kesänä pesin pussin ekaa kertaa koskaan... Pussi oli todella, todella, likainen ja oli saanut jo ällöttävän likakerroksen itseensä. Pestessäni sitä, näin miten farkun väri suorastaan liukeni pussista ja valui viemäriin. Pussukka siis haalistui aika radikaalisti pesun jälkeen ja farkusta tuli entistä ohuemman tuntuista. Sitten huomasin, että mikään ei kestä ikuisesti; nurkat rupes purkautumaan, tuli pari pientä reikää, joista tulikin vähän isompia reikiä...


Tässä siis itse sankari.

Ja tässä sisältö...

Olen siis heinäkuusta lähtien etsinyt aktiivisesti kännyköilleni uutta majapaikkaa, mutta mikään ei ole tuntunut voittavan farkkurakkauttani. Pussukka ei saisi olla liian suuri, eikä liian pieni. Pitää olla käteen sopiva ja helppo avata sekä sulkea (mikään nyöritettävä juttu ei siis käy). Ja olishan se kiva, jos olis nättikin.

Tänään kaivelin pöytäni hyllykköä, josta etsin kesällä ostamaani Marimekon pillerirasiaa. Menetin hermoni purkkapussiin, meinasin katkoa kynteni kun en saanut sitä minigripsuljentaa auki, en sitten millään. Lopulta leikkasin saksilla koko pussi auki ja laitoin purkat pillerirasiaan ja sinne laitan vastedeskin kaikki purkat, en suostu enää käyttämään purkkapusseja kun niitä ei kerran saa auki kuin väkivalloin. Tuota pillerirasiaa etsiessäni silmiini osui pussukka, jossa oli vielä hintalaput kiinni. Muistan ostaneeni pussukan noin 5-6 vuotta sitten, ehkä jopa ennemmin. Ja siinä se oli: täydellinen ratkaisu ongelmaani!

Kuvassa siis Paul Frankin vetoketjupussukka, josta tuli kännyköideni (+ huulikiillon ja -rasvan) uusi koti. :)

Tässä pussukka vielä itsessään. Tuohan on täydellinen ja mikä parasta: ei maksanut (enää) mitään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)