25.1.2010

Pää räjähtää!

Tämä viikko ei ole minun viikkoni. Ei, vaikka mitä tekisi. Ja kaikki paha mieli, epäonnistumiset (katastrofi kun en saanut Facebookissa statustani muutettua, ooämgee), sekä ylenmääräinen kettuuntuminen juontuu vain ja ainostaan siitä yhdestä jutusta: työhakemuksestani. Viikko on mennyt, ja toivo paikan saamisesta lipuu viemäriin sitä mukaa kun tunnit kuluvat ja päivät vaihtuvat. Olen tavallaan jo vakuuttunut, etten tule saamaan kumpaakaan paikoista ja silti olen äärimmäisen vihainen siitä, että ketkä kaksi muka voisivat mennä edelleni?!

Ja tiedättekö, tämä on äärimmäisen kuluttavaa. Koen yhden päivän aikana valveilla ollessani noin 1098 kertaa mielessäni läpi kaikki mahdolliset tunnetilat läpi, mitä ihminen nyt ylipäätään vain voi kokea. Mieliala vaihtuu ilosta itkuun ja huumorista silkkaan raivoon. Okei, alkavilla menkoilla on myös osasyynsä, mutta olen hyvää vauhtia muuttumassa hermoraunioksi, kun en ole kuullut työhakemukseni johdosta pihahdustakaan. Enkä yksinkertaisesti kestä sitä! ARGH! No, päivän positiivinen juttu oli se, että sain loppuviikolle töitä. Ainakin 3 tai 4 vuoroa. En laita lainkaan pahakseni, syytäkin jo päästä täältä kotoa vähän ihmisten ilmoille.


Nyt jos menisi käyttämään koiran ulkona ja puhaltaisi pahan ilman keuhkoista pois. Olisi vähän parempi mieli mennä nukkumaan. Näin edellisyönä unta, että käytin kovia huumeita (heroiinia ja jotain unessa olevaa uutta, heroiiniakin vahvempaa, huumetta) ja luulen, että se oli heijastus tästä päivän aikana koetusta kiukkuilusta. Kunpa kuulisin sieltä paikasta jotain, vaikka sitten sen kieltävänkin vastauksen. Saisi lopettaa tämän jankkaamisen. Aamen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)