17.3.2010

Rakkain esineeni

Hola! Ihanat kaksi päivää takana, en muista koska olis ollu yhtä mukavaa, vaikka mitään erikoista en oo edes tehnyt. Äitini kanssa käytiin maanantaina Keskisen Vesaa moikkaamassa (ei tosin nähty itse Veskua) ja lisäksi mä kävin yksin myöhemmin vielä Seinäjoella kiertelemässä. Ostospostausta luvassa myöhemmin, voinen taas vain sanoa kuuluisan sloganin: tili tuli, tili meni. Lisäksi ollaan touhattu ulkona kaikennäköistä ja koirien kans pössöötetty, kuvasaastetta niistäkin luvassa myöhemmin.

Nyt ajattelin esitellä puolestani minun rakkaimman esineeni ja kertoa pari tarinaa sen ympäriltä. Syy, miksi esine on autotallissa (kuten ennemmin mainitsin), johtuu siitä että se on fillari. Tai jos Suomen lain joitain osia on katsominen, niin Rape on rakkain esineeni, koska eläimet katsotaan tietyissä lakipykälissä esineiksi. Mutta jos Rapsua ei lasketa, niin sitten rakkain esineeni on äitini vanha, ehta 60-lukulainen, Helkama Matkatar.

Sain pyörän omakseni ollessani, muistaakseni, lukiossa. En tosin muista vuosilukua, mutta lukiossa olen silloin ollut. Äitini osti silloin uuden pyörän, Nishikin 7-vaihteisen hybridipyörän, ja antoi mummiskan minulle. Minun 3-vaihteinen Helkama myytiin liikkeeseen Nishikiä ostettaessa. Lisäksi meillä oli, ja on edelleen, äidin 5-vaihteinen, käyräsarvinen Monark, jossa on kapeat renkaat ja jolla on aivan parasta maailmassa ajaa pitkää matkaa. Kevyempää pyörää saa hakea! Äitini ajoi ennemmin monta kertaa viikossa sellaisia 100 kilometrin pyörälenkkejä ja Monark on ollut korvaamaton. Asuimme Ilmajoella vuosina 1993-1996 ja äiti kulki töissä Seinäjoella. Kesät meni niin, että hän lähti aamulla Ilmajoelta pyörällä töihin ja töiden päätteeksi ajoi Jalasjärven ja Kurikan kautta kotiin. :) Sitten kun minä kasvoin, käytin myös pitkiin lenkkeihin tuota kippurasarvista, mintunvihreää ihanuutta.

Myöhemmin saimme vielä neljännen fillarin, kun äitini peri omalta äidiltään vanhan mummiskan. Meillä on siis neljä polkupyörää kahdella ihmisellä. :) Äitini ei sittemmin enää pystynyt ajamaan ostamallaan Nishikillä; ajoasento on hänelle sopimaton, liian "makaava", joten pyörä oli usean vuoden ajan todella vähillä kilometreillä. Sitten tuli minun aikani lähteä opiskelemaan ja pohdin "räiskälepyörän" (= halpisromun) ostoa, koska omaa mummiskaani en halunnut opiskelupaikkakunnalle ottaa, ettei sitä varasteta. Äitini sanoi siinä vaiheessa, että saan hänen Nishikin, koska hän ei sillä pysty enää ajamaan. Tässä vaiheessa moni saattaa ihmetellä, miksi ihmeessä otin mieluummin lähes tuliterän hybridipyörän mukaani kuin vanhan mummiskan, vieläpä syystä, että pelkäsin pyörän varastettavan. Uusi pyörähän on paljon arvokkaampi, eikö totta?!

Minäpä kerron.

Mummiskani on pöllitty yhteensä neljä (4) kertaa. Äidiltäni kolme kertaa ja minulta kerran. Ja joka kerta se on löytynyt. Maagista, eikö? Maagisuus ei lopu siihen.

En muista, mistä pyörä pöllittiin kaksi ekaa kertaa (luultavasti meidän kotipihasta), mutta ekalla kerralla se löytyi keskussairaalan vieressä olevasta pusikosta hylättynä ja toisella kertaa keskustassa sijaitsevan tanssiravintolan takaa. Ei mitään ihmeellistä, mutta hienoa että löytyi.

Kolmannella kerralla se pöllittiin äitini työpaikan pihasta keskellä kirkasta päivää äitini ollessa töissä. Äitini on töissä Seinäjoen keskustassa ja asuimme silloin 2 kilometrin päässä olevalla asuinalueella (Pohja, jos se jollekulle jotain sanoo). Meillä ei sillä hetkellä ollut autoa, joten äiti rupesi käymään tarkkaan varjelemallaan Monarkilla töissä.

Kerran minä tulin pyörällä kotiin päin, kun näin äitini seisovan asuintalomme naapurissa olevan kaupan pihassa. Pysähdyin, ja kysyin mitä hän siinä tekee, johon äitini vastasi: "Eikö tämä olekin hänen mummiskansa?". Ja totta tosiaan, siinähän se, pöllitty pyörä, seisoi naapurissamme. Sitä oli yritetty surkeasti naamioida valkoisella maalilla, mutta kyllä ihminen omansa tuntee. Tähän väliin siis kerrottakoon, että mummiskassa oli niin selkeät tuntomerkit (tietty muoviosa rikki, lastenistuimen jäljiltä jopparissa kiinni oleva rautajuttu jne), ettei se voinut olla kenenkään muun kuin meidän pyörä. Minä laitoin oman pyöräni telineeseen ja otin äitin Monarkin kun hän otti mummiskan ja ajettiin kotiin. Sitten hain oman pyöräni kaupan pihasta. Myöhemmin äitini on sanonut, että olisi pitänyt jäädä kytikseen ja katsoa, minkä näköinen ihminen pyörää siitä pihasta olisi etsinyt.

Neljäs kerta sattui sitten, kun pyörä oli minun ja asuimme silloin vielä Seinäjoella (kaikki pöllimiset on siis tapahtunut Seinäjoella). Menin kaverini kanssa baariin ja jätin pyörän lukittuna äitini työpaikan taakse olevaan pyöräkatokseen. Ilta sujui hienosti, käytiin vielä ABC:llä syömässä ja sieltä sitten kävelin fillarin luo. Paitsi ettei pyörää ollut enää siellä. Menin ihan paniikkiin, koska pyörä oli minulle rakas ja 18-vuotiaan päähän nousi ajatus myös siitä, mitä äiti sanoisi. Kännisenä hortoilin ympäri pihaa ja hieroin silmiä ja nipistelin itseäni, jos kaikki olisikin ollut pahaa unta. Ei ollut. Taksilla kotiin ja tunnustamaan äidille.

En nukkunut silmäystäkään, vaan vannoin syvään ja hartaasti, että löydän pyörän. Muuta vaihtoehtoa en edes suonut itselleni. Vaihdoin vaatteet ja lähdin Nishikillä etsimään mummiskaa ympäri Seinäjokea ja tämä siis tapahtui rankasti ryypätyn baari-illan jälkeen. Poljin valehtelematta ainakin 30km ristiin rastiin, kunnes oli pakko mennä kotiin syömään. Söin ja nukuin puoli tuntia ja lähdin taas etsintäretkelle.

Silloin vanhempi siskoni asui Kasperin asuinalueella ja siellä päin pyöriessäni soitin hänelle itkua nieleskellen, etten löydä pyörää. Siskoni pyysi tulemaan luokseen, hän tarjoaa mulle juotavaa ja lähdetään sitten yhdessä etsimään. Menin, join mehua, siskoni vaihtoi vaatteensa ja lähdettiin ulos. Ulko-ovella katsoin oikealle ja siellä se oli, mummiskani! Siskoni kerrostalon pihassa, kahden rappukäytävän välissä olevassa pyörätelineessä. Lukko murrettu, sarvet vähän vinossa (joka viittasi siihen, että sillä on kaaduttu eli ts. joku känniläinen oli luultavasti pöllinyt itselleen kulkuvälineen kotiin), mutta ehjänä!! Voitteko uskoa?! Siskoni otti Nishikin, minä mummiskan ja lähdettiin meille ja koskaan ei ole pyörämatka tuntunut yhtä kevyeltä.

Pyörässä siis on magiaa. Paitsi, että se on löytynyt joka hukkareissulta, se on kaksi kertaa löytynyt todella selittämättömästä paikasta; meidän naapurista ja siskoni kotitalon pihasta.

Tässä se on, minun mummiskani, lehmäksi maalattuna (olenhan sanonut olevani lehmäjutuista tykkäävä ^___^).. Maalasin pyörän valkoiseksi mustilla läiskillä todella pian sen jälkeen, kun äitini sen minulle antoi, eli se oli lehmäkuosinen jo silloin, kun se pöllittiin minulta. Siksi se sieltä siskon talon pihasta niin ottikin silmääni. :) Tässä sillä on tosin jo toinen maalikerros päällään, parantelin pari vuotta sitten läiskiä isommiksi ja loivemmiksi, ekan maalikerroksen läiskät muistutti ehkä enemmän musteläiskiä. Sarvessa roikkuu jämäkkä kierremallinen lukko, joka ostettiin sen jälkeen kun alkuperäinen lukko murrettiin (eli silloin kun pyörä pöllittiin minulta).
Vähän toisesta suunnasta. Lisäksi kuvassa Rapsun peräsin ja takana näkyvä pyörä on minun Nishiki. :)

Olen aiheuttanut aika monelle makeat naurut ohittaessani heidät, koska takarapakaaressa lukee ammuu. Eturapakaaressa on nimikirjaimeni samalla kohtaa, tosin alempana, koska siinä ei ole tuota kissansilmää.


Siinä oli siis tarina rakkaimmasta esineestäni, Helkaman lehmästä os. Matkatar. Varjelen tuota pyörää kuin kultakimpaletta, koska en tosissani uskoisi sen enää löytyvän, jos se pöllittäisiin viidennen kerran. Olimme viime kesänä äitini ja hänen miesystävänsä kanssa pyörälenkillä ja poikkesimme Juustoporttiin: äitin mies ajoi lehmällä ja olin saada järkyttävän huutoraivokohtauksen, kun hän ei meinannut laittaa pyörää lukkoon. Pidin sellaisen palopuheen siinä pihassa, että ihan varmasti jokainen sisällä olevakin kuuli, miten minun fillarini laitetaan aina lukkoon. Ihan aina.

2 kommenttia:

  1. Kyllä on hieno. =)
    Uskomatonta miten monelta reissulta ootte saanu sen takasin. Täällä jos pyörä pöllitään, sille voit sanoa hyvästit.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Minttu! :)

    Nostaa vielä tuon pyörän tunnearvoa entisestään, kun sillä on niin monta tarinaa takanaan. :) En tiedä, miten on mahdollista löytää jokin varastettu asia neljä kertaa, siinä on pakko olla taikaa. :)

    VastaaPoista

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)