17.12.2010

Kuulumisia

Toivon todella hartaasti, että tällaista ajanjaksoa ei tule enää koskaan elämääni. On ollut suoraan sanottuna helvetillinen syksy. Riitaa, eripuraa, pettymyksiä, epävarmuutta... Kaikkea sitä, mitä ei kenenkään pitäisi joutua kokemaan. Tunteet on seilanneet joka suuntaan, päätöksiä ei pysty tekemään ja tuntuu, että haluaisin vain käpertyä peiton alle ja nukahtaa. Ja nukkunut olenkin; oikeastaan kaikki vapaa-aika menee jos ei nyt aivan unessa niin jossain unen ja valveen rajamailla.

Työt oon saanut tehtyä, mutta aikalailla vaivoin. Oon niin kypsä tuohon pitkään työmatkaan, ettei mitään rajaa. Mä haluaisin pyöräillä töihin tai vaikka kävellä. Mitä tahansa muuta, kuin ajaa autoa väsyneenä. Autoilu on mulle rakas asia, mutta kun neljänä peräkkäisenä aamuna yövuoron jälkeen lähdet väsyneenä luistelemaan muiden autoilijoiden sekaan niin menee maku koko touhusta. Päätinkin siis, että ensi keväänä muutan Seinäjoelle. Muutenkin jo aika päästä elämään omaa elämää... Jos viimeistään toukokuussa saisi muutettua, niin ehkä jaksan vielä sen voimalla tämän kevään. Kämpän etsiminen koiran omistajana on vaan toinen tarinansa, mutta en jaksa nyt murehtia sellaisia.

Kamalasti olen blogia ajatellut tämän tauon aikana ja mielessä on ollut juttuja, joita "pitää käydä kirjoittamassa", mutta sitten se jää ja kun aikaa kuluu x-määrä niin kynnys palata takaisin kasvaa. Mutta toisaalta, ihan helposti tämä kirjoittaminen taas sujuu. Valoa tunnelin päässä ja silleen...

Voin ihan vilpittömin mielin sanoa, että toivon itselleni parempaa uutta vuotta. Jos vaikka pyyhkisi koko menneen elämän pois mielestä (kuvaannollisesti siis) ja aloittaisi ihan puhtaalta pöydältä. 2011 -vuodesta aion tehdä HooCeen vuoden; itseni näköisen ja itselleni sopivan. Ja tämä on lupaus. :)

Entäs Rebekka?

Rebekka voi hyvin, se on kasvanut isoksi tytöksi. Painaa tällä hetkellä vähän vajaa 20 kiloa, eli poissa on minun pikkuvaavani. :) Suloinen tyttö on vienyt sydämeni ja pelkoni siitä, etten Rapsun jälkeen voisi kiintyä yhteenkään koiraan, ovat osoittautuneet turhiksi. Tämä koira on symppis, huumorintajuinen ja uskoisin saavani sen tempauksista aika monet naurut. Ilmeikäs se ainakin on, hyvä niin!




Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Nyt täytyy ruveta valmistautumaan työvuoroon. Oon syksyn aikana tehnyt meidän talon tanssiravintolassa joitakin työvuoroja ja nauttinut viinan myymisestä ja drinkkien vääntämisestä täysin siemauksin. Ja saan aivan euforisen olotilan siitä, että pääsen töistä jo neljältä yöllä, kun normaalissa yövuorossa töissä täytyy kökkiä aamuseiskaan. Mikä ihana tunne lähteä töistä, toivottaa hyvät yöt ja ajatella, että sen jonkun täytyy olla siellä vielä kolme tuntia. Ihanaa! :D Tänään pitää laittaa lilaa luomelle oikein kunnolla, kun meillä on Veeti Kallio esiintymässä. Siinä vasta mies mun makuuni; kalju, tatuoitu ja tummalla äänellä varustettu pakkaus. Omnomnom! :P

Viikonloppuja!

1 kommentti:

  1. Kiva kuulla sinustakin.

    Sanotaan että asioilla on tapana järjestyä. Voimia siihen asti että ne hommat alkaa lutviutua taas parhain päin.

    Uuuuu, mikä takki Rebekalla =)

    VastaaPoista

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)