21.7.2011

*huokaus*

Oon ihastunut. Peruuttamattomasti ja palavasti. Ja kyllä, nyt puhun vastakkaisen sukupuolen edustajasta, enkä mistään laukusta tai muusta esineestä. :)

Tiedättekö tunteen, kun jonkun kanssa vain synkkaa? Aika hänen kanssaan kuluu kuin siivillä, löydätte koko ajan yhteisiä puheenaiheita ja jatkuvasti paljastuu "mä tykkään asiasta x" "ai jaa, no niin minäkin!" -seikkoja.

Ollaan saman ikäisiä (itse asiassa mä olen 8 päivää vanhempi), meillä on aikalailla samanlainen elämäntilanne ja oon aika varma, että hänkin on sinkku kun ei koskaan puhu yhdestäkään naisesta. Pidetään hänen kanssaan samoista koiraroduista, automerkeistä, meille on sattunut paljon samankaltaisia kommelluksia, puhutaan inttijuttuja ihan noin vain ja onhan noita esimerkkejä vaikka kuinka paljon. Huumorintaju vaan natsaa yks yhteen. Se ei ole sen tyyppinen, joka kiinnittäisi mun huomion esimerkiksi baarissa. Hyvännäköinen, toki, ja erittäin urheilullinen, pukeutuukin hyvin (ja itse asiassa aika saman tyylisesti kuin minä), mutta hän kuuluu mun silmissä kategoriaan "saavuttamaton". You know, mä en kiinnittäisi siihen baarissa huomiota, koska mulla ei mielestäni koskaan olisi tsäänssejä siihen. Noh, nää on sitten näitä mun itsetuntojuttuja... Mutta siis, tiedättekö tunteen?

Mä olen huono tällaisissa asioissa, mutta voisin vaikka vannoa, että sähköä on ilmassa molemmin puolin. En voi varmaksi tietää, mutta jotenkin... ääh... en tiedä.


Välissämme on kaksi asiaa, toinen on pienempi ja toinen suurempi. Pieni juttu on se, että meillä on asiakassuhde (ja ei siis mitään likaista, you dirtyminded! :)) mutta iso juttu onkin se, että se on paha koira-allergikko. *KOSH* ja sinne valui mitkään toiveet/haaveet viemäristä alas. Koirat ei ole mulle harrastus tai mitään lapsenkorvikkeita.. Koirat on mulle elämäntapa ja se elämäntapa on vallinnut 25 elinvuodestani 25 vuotta, joten siitä luopuminen ei tule kyseeseen. Voisin ajatella, EHKÄ, siten, että jos mulla olisi vanha koira niin sitten kun siitä aika jättää niin voisin olla hetken ilman koiraa - miehen tähden.. Mutta kun kakara täytti juuri yhden vuoden, ei mitkään tuollaiset ajatukset pääse itämään lainkaan.



Tää on just niin mun tuuria. Mulla on tasan kolme vaihtoehtoa: joko mä kärsin ja ylläpidän asiakassuhdettamme, lopetan asiakassuhteen ja unohdan ajan kuluessa tai tapaan jonkun toisen miehen. Keskimmäinen vaihtoehto ei ainakaan tällä hetkellä tule kyseeseen ja viimeistä seikkaa ei tule tapahtumaan, joten ei auta; kärsin ja olen turpa rullalla.

*huoh*

3 kommenttia:

  1. Alkuun tuli oikeen hykerryttävä olo sun puolesta. Mutta jos se on SE OIKEA, niin asioilla on tapana järjestyä. Siitä allergiasta huolimatta. Jäitä hattuun ja päivä kerrallaan. Älä kuule heitä vielä tässä vaiheessa kirvestä kaivoon.
    Ja mitä tulee siihen asiakassuhteeseen, ehkei se ole niinkään tuomittavaa sinun alallasi. Ehkä jos olis kyseessä lääkäri/potilas tai opettaja/oppilas vois miettiä vielä sen kolmannenkin kerran.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Minttu kannustavista sanoista. :)

    Mitä tulee tuohon asiakassuhteeseen, niin se ei oo mun asiakas vaan mä sen. Se nimittäin on mun fyssari. Ei sekään oo ehkä tosiaan niin tuomittavaa, kuin jos se olis lääkäri mut mut.. Vähän kuitenkin.. :/

    VastaaPoista
  3. Nooooo.... Oottelet sit ettei se enään oo sun fyssari ja pyydät kahville =)

    VastaaPoista

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)