17.7.2011

Onko minulla ongelma?

Oon töissä. Taas. Työpaikalla (toisessa niistä) mua tituleerataan työnarkomaaniksi, hulluksi ja ihan jokainen ihmettelee sitä, miten jaksan. Äiti ihmettelee samaa, samoin sisko.
Teen töitä taasen tässä kuukauden sisään sellaiset 250 tuntia. Se jaettuna neljällä tekee 62,5 tuntia, joka taas jaettuna viidellä (työpäivällä) tekee 12,5 tuntia (jaettuna kuudella 10,4 h ja seitsemällä 8.9 h). Oon tässä viime aikoina pohtinut paljonkin sitä, kuinka paljon ihminen voi jaksaa. Missä menee raja?

Esimerkiksi tämä viikko:
maanantai - noin 7 tuntia siivousduunia välillä 06-13
tiistai - noin 7 tuntia siivousduunia välillä 05-12
keskiviikko - noin 6,5 tuntia siivousduunia välillä 06-12.30
torstai - noin 6 tuntia siivousduunia välillä 05-11 + respassa töissä 8 tuntia välillä 15-23 + tanssiravintolassa baarimikkona 4 tuntia välillä 23-03
perjantai - siivousduunia ensin tunti 04-05 (menin siis baarihommista melkein suoraan siivoamaan), sitten tunti 07-08 ja lopuksi 1,5 tuntia 09-10.30 + respassa töissä 13 tuntia välillä 18-07
lauantai - respassa töissä 13 tuntia välillä 18-07
sunnuntai - respassa töissä 9 tuntia välillä 14-23

(ja maanantaina jatkan siivousduunia 05 ja 06 välillä).

Tämän viikon työtuntisaldoksi tulee näin ollen 77 tuntia (11 h/7 pvää).

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä nukuin hyvät ja pitkät yöunet, heräsin torstaina klo 4.30. Sen ja lauantaiaamun välillä nukuin yhteensä 2,5 tuntia ja senkin kahdessa pätkässä. Ja taas on mennyt yli vuorokausikin etten ole syönyt mitään. Miten mä siis jaksan?? En tiedä itsekään. Olo tuntuu kuitenkin kohtuullisen hyvältä ja normaalilta. Tykkään töistäni ja teen niitä mielelläni, mutta väkisin itsellekin tulee mieleen että mihinkähän helvettiin sitä oikein ollaan menossa.

Olo on sen vuoksi epätodellinen, että onko minulla vakava ongelma (työnarkomania tai vastaavasti mun on mahdotonta sanoa ei kun töihin pyydetään), jota en vain huomaa. Oon vuosia seurannut siskoani, joka on selkeästi alkoholisti, mutta ei itse tiedosta/myönnä asiaa niin sen vuoksi pohdin, että olenko mäkin ongelmatapaus, joka ei vain tajua asiaa. Naureskelen vain ihmisten kommenteille ja jankkaan äitilleni, että kyllä minä jaksan ja kiukustun siihen tivaamiseen, että pitää levätäkin välillä.

Sitten mietin sitäkin, että oonko vain yksinkertaisesti niin ahne ihminen, että haluan olla mahdollisimman paljon töissä, että saan mahdollisimman paljon rahaa, että voin tuhlata mahdollisimman paljon. Tykkään tavaroista ja kauniista, omaa silmääni miellyttävistä, asioista enkä sitä kiellä mitenkään (ja paha on kieltääkään kun täällä on kuvien kanssa aika paljon todistusaineistoa). En pidä itseäni kuitenkaan niin ahneena, ettenkö pärjäisi vähemmälläkin ja keväällä olinkin hyvän tovin ostelematta mitään. Osaan nauttia pienistä ja ilmaisista asioista, kuten Rebekan kanssa tehdyistä kävelylenkeistä, äitin soitosta ja sen kanssa juttelusta, kivasta kommentista facebookissa, onnistuneesta koulutustilanteesta Rebekan kanssa, puhtaista lakanoista, ihanista kolmen tunnin päiväunista ja niin edelleen.

Toisaalta mulla on vähän sitä vikaa, että kun oon kotona niin sitten oon ihan vain siellä kotona tai liikun yksin/Rebekan kanssa. Töissä näkee ihmisiä ja saan jutella työkavereiden kanssa, jotka on mulle myös läheisiä kavereita. Ehkä mäkin olen loppujen lopuksi laumaihminen ja mun lauma vain sattuu olemaan työpaikalla?

Niin, mutta se raja. Mulla sitä ei ole vielä ainakaan näkynyt, mitä tulee töiden tekemiseen, nukkumattomuuteen tai syömättömyyteen. Selviääköhän oma raja koskaan? Toivottavasti ennen kuin on liian myöhäistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)