1.10.2011

Vampyyrien vallassa

Mä olen innostunut täysillä mukaan tämän hetkiseen vampyyrivillitykseen. Telkusta en tosin nykyään seuraa mitään Vampyyripäiväkirjoja ja True Bloodkin jäi ekaan kauteen. Twilightit taasen on katsottuna useampaankin kertaan ja kun Buffy Vampyyrintappajaa ja Angelia tuli telkusta, silloin seurasin sarjoja silmä kovana. Vampyyreissa ja vampyyrimaailmassa on aina ollut jotain kiehtovaa ja varsinkin nykyään, kun vampyyrit kuvataan menestyvinä, varakkaina, hyvin pukeutuvina ja komeina (/kauniina, mutta naispuoliset vampyyrit ei meikäläistä kiinnosta - tietenkään ;)) likaisten rääsyläisten sijaan, on siihen maailmaan uppoutuminen aivan ylivoimaisen ihanaa. Täytyykin käydä kirjastossa katselemassa, onko vampyyriaiheisia romaaneja minkälaisia...

Mutta, syy tähän postaukseen ei ole teeveesarja tai elokuva, vaan musikaali. Kävin keskiviikkona työkaverin kanssa katsomassa Seinäjoen Kaupunginteatterissa teatterin historian kalleimman teoksen (yli 700 000 € maksaneen), Dance of the Vampires -musikaalin. Ja voin sanoa... Tai ei, en voi sanoa, koska sanat ovat kaikki liian latteita kuvaamaan musikaalin jälkeisiä fiiliksiä. Uskomaton, ihmeellinen, käsittämätön, upea ovat kaikki liian laimeita kuvauksia.


Seuraava esittelyteksti on lainattu musikaalin esitteestä:
"Transilvanian takamailla on kylä, jossa uskotaan valkosipulin voimaan. Kynsilaukkoja roikkuu katoista ja ovenpielistä, ihmiset ympäröivät valkosipulilla vuoteensa ja tunkevat sitä taskuihinsa.

Miksi? Vampyyrien vuoksi, uskoo saksalainen professori Abronsius. Sen syrjäkylän väki kiistää.

Pian alkaa tapahtua. Vampyyrikreivi laskeutuu synkästä linnastaan ja tulee ottamaan omansa, hehkeän Sarahin.

Miten neidon käy, pelastuuko hän? Vai leviääkö vampyyrien mahti koko maailmaan?"

Musikaali soveltuu romantiikan nälkäisille, ronskista huumorista pitäville ja mystisiä tarinoita ahmiville. Itse nauroin välillä niin, että mahaan sattui ja välillä tuijotin suu auki sitä ronskia meininkiä (vampyyrithan ei tunnetusti ole... hmmm... siveyden sipuleita). Ja se myötähäpeä joidenkin hahmojen ja lausahduksien osalta, voi elämä sentään.



Näyttelijät olivat kaikki aivan älyttömän taitavia. Musikaalissa nähtiin sellaisia akrobaattisuorituksia, että melkein piti pitää käsiä silmien edessä kun pelkäsi toisen tippuvan temppuillessaan. Tanssijat saivat kadehtimaan niitä sulavalinjaisia liikkeitä, joihin ei itse pysty kuin villeimmissä unissaan ja pääosanäyttelijät salpasivat hengen kerta toisensa jälkeen. Ensinnäkin, Kreivi von Krolockin roolissa loistava Jyri Lahtinen on ilmiömäinen. Ottaisin heti tuon baritonin vampyyrin vaatteissa ja maskissa kotiin, jos vain omakseni saisin. :) Ja Sarahia näyttelevä Raili Raitala kun avasi ekan kerran suunsa laulaessaan niin meinasin lentää tuolista metrin ylöspäin. Miten tuollaisesta taskuraketista voikaan lähteä niin massiivinen ja (amatöörin korvin) puhdas ääni. Professori Abronsiusta näyttelevä Esa Ahonen veisasi lauluja niin nopealla puheella, etten tiedä miten hän siihen pystyy.. Tai miten hän saa ylipäätään henkeä siinä tikitikitikitikitikitikitikatessaan. Ja iso kunnia Jouko Enkelnotkolle, kaikista ei olisi keekoilemaan lavalla platinablondina homovampyyrina vaaleanpunaisissa satiini -ja samettivaatteissa. :D

Loppuun vielä musikaalin traileri. Ai että, pitäisköhän varata saman tien uusintaliput? Tai siis, varaan kyllä, mutta enää täytyy päättää että mihin näytökseen. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)