11.1.2012

Jokapäiväiset korumme

Oon laiska käyttämään erilaisia koruja. Vaikka mulla roikkuu naulakollinen erilaisia helmiä ja on rekillinen erikoisia korviksia, pidän aina samoja korviksia ja kaulakorukin vaihtuu aikas harvoin ja seilaa silloinkin parin vakikorun väliä. Kelloa en ota pois kuin suihkuun mennessäni ja toisen ranteen killuttimet roikkuu jopa silloinkin paikoillaan. Samoin on korvisten laita, otan ne pois vain silloin kun puhdistan korvalehteä, korvakorua tai molempia. No okei, korvassa olevan rustokorun otan joskus pois kun löhöän sohvalla ja katon telkkua, koru kun joskus painaa korvalehteä vasten ikävästi.

Sain yhtäkkiä pari aamua sitten ajatuksen kuvata, millaiset korut mulla on joka päivä menossa mukana. Niin, ja mä muuten sekoitan sulavasti keskenään kultaa ja hopeaa, metallia ja muovia. ;)

Alunperin tässä mun kaulakorussa on ollut vaan tuo vasemmanpuoleisin riipus, mutta yks aamu löysin mun siskon mulle kaaaaauan sitten antamat hopeiset bokseririipukset ja päätin ottaa nekin takaisin käyttöön. Riipukset oli tummunu, mutta hammastahnalla hinkkaaminen auttoi kummasti. Yläaste -ja lukioaikoina mulla oli aina noi bokseririipukset kaulassa, mutta jossain vaiheessa lukiota ketju katkes (kukahan tapas leikkiä sillä ketjulla, hmmm...), enkä oo tähänkään päivään mennessä saanut hankituksi uutta ketjua. Mutta ei sillä enää väliä, korut on kaulassa and that's the point.

Kalevalakorun käärmesormuksen sain tädiltä ja serkulta rippilahjaksi, mutten oo käyttänyt tätä kuin ihan pari kertaa. Nyt kun senkin löysin korukätköistä, päätin että säästäminen saa loppua. Kaunis sormus, miksi sen täytyy muhia vaan korurasiassa.

Oikeassa kädessä mulla on kaks kultarengasta ja tuosta isosta en tiedä, onko se hopeaa vai valkokultaa. Varmaankin "vain" hopeaa. Kaunis sormus silti, eikä mua haittaa yhtään tässä kullan ja hopean välinen kontrasti.


Oikeassa korvassa on viisi hopeista korvista...

 ...ja vasemmassa kolme. Tuo oikean korvan rustokoruhan on laitettu vielä siihen aikaan, kun tuohon kohtaan ammuttiin sillä pistoolilla reikiä. Eipä taida tänä päivänä enää kukaan saada tavan kello -ja koruliikkeessä tuohon kohtaan korua, vaan ohjataan lävistäjän pakeille.

 Left.
 Right.
 Oikeassa ranteessa on äitiltä lahjaksi saatu teräsranneke, jossa on koirahahmo. Harmi, että juuri koirapalasta on noin lähtenyt väri, mutta ei se oo mua kyllä käytössä haitannut tippaakaan. Paikkaa loistavasti aidon Nomination -korun. Muovinen ranneke on työpaikan viimekesäinen kamppislahja lapsille. Ja tää muuten glow in the dark, uujea! :D Jossain vaiheessa puolihuolimattomasti nykäisin tuon ranteeseen ja siihenhän se jäi, eikä lähde ennen kuin kuluu puhki ja katkeaa.

Kello vielä lähempää. Tämähän on virallisesti miesten kello, mutta en naisille silloin (pari vuotta sitten) löytänyt kohtuuhintaista kelloa, joka olisi ollut tarpeeksi maskuliininen ja jossa olisi ollut riittävän iso kellotaulu, niin tämä sai kelvata. Ja on ajanut asiansa (aikansa) loistavasti! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)