19.4.2012

Capital H-E-L-S-I-N-K-I

Viikonloppuna oltiin äitin kanssa Helsingissä tuhlaamassa majoituslahjakorttini.. Yövyttiin Crowne Plazassa ja voi elämä, miten se onkin hieno paikka. Tyylikäs sisustus, seesteinen ilmapiiri, kauniit huoneet ja taivaallinen aamiainen - unohtamatta mukavaa henkilökuntaa. Saatiin vielä tilavampi kulmahuone, viidennestä kerroksesta kaupunkinäköalalla. Kyllä kelpas!

Koirille varattiin kaksi häkkipaikkaa Lapuan Koiratarhasta. Siellä meidän remusakin vastaanotti aivan mahtava  pariskunta ja erittäin asialliset tilat. Täällä suunnalla ei oikein ole koirahoitoloita... Ainakin kaksi paikkaa, jossa koirat ovat olleet, on lopetettu. Ne onkin olleet maatilojen yhteydessä olevia paikkoja, joten ehkä kaikkeen ei vain ole aikaa ja rahkeita? Käsittääkseni tämä Lapuan paikan pariskunta repii tulonsa vain lemmikkihoitolasta ja taksipalveluista (en ainakaan nähnyt koiratarhan vierellä isoa navettaa :)), joten he ovat panostaneetkin palveluun ja tiloihin sitä mukaa. Ja oli mukavaa viedä koira paikkaan, jossa oli paljon muitakin koiria... Joku muukin siis luottaa tähän paikkaan, tuli sellainen olo.

Haettiin koirat pois maanantaina ja paikan isäntä oli juuri ulkoiluttamassa jotain koiraa.. Varustus oli viimeisen päälle ulkoilutamineet, vettä pitävät kengät ja huomioliivi, joten koirat ihan oikeasti lenkitetään, eikä vain käytetä talon nurkalla pissalla. Hyvästä palvelusta kertoi sekin, että olivat siellä syöttäneet Lissua kädestä pitäen, kun ei se ollut muuten oikein syönyt (kranttu syömään muutenkin, sanoi äiti). Varattiin tuolta jo paikat koirille meidän Espanjan reissun ajaksikin. Hyvällä mielellä kun koirien hoito on järjestetty ja vieläpä paikkaan, joka on nyt jo todettu hyväksi. Vain parasta meidän mussuille! ♥

Menomatkasta tuli mielenkiintoinen vähän ennen Hyvinkäätä, kun ajelin motarilla noin 130 km/h ja vettä tuli kuin saavista kaataen, niin tuulilasinpyyhkijät sanoi sopimuksensa yhtäkkiä irti. Ei muuta kuin ensimmäinen ramppi ylös ja etsimään huoltoasemaa, josta sais CRC:tä... Äiti nimittäin epäili, että ne olis vaan menny jumiin ja sais vielä toimaamaan. Muuten hyvä, mutta ajettiin Hyvinkäätä ympäri joka suuntaan, eikä ainuttakaan huoltoasemaa missään. Missä ne ihmiset oikein tankkaa siellä?? Kävin Salen kassalta kysymässä, mihin päin pitää mennä ja löydettiinkin Teboil, jossa sitten oli vain noin puolet paikkakunnan autoista ja asukkaista. :) Missä ne aabeeceetkin on silloin, kun niitä eniten kaipaisi?! Pyyhkijät ei toiminu vieläkään, mutta onneksi sade loppui siihen mennessä, kun päästiin takaisin motarille.

Mä ajoin sitten ensimmäistä kertaa Helsingin keskustassa ja voin sanoa, että siinä kun kaupunki lähestyi, niin ihan HIEMAN alkoi jännittämään se bussikaistojen, ratikoiden ja kokeneiden hesakuskien seassa pujottelu. Eniten pelotti, että nolaan itseni totaalisesti ja se jos joku olis tällaiselle autoilua rakastavan itsetunnolle kova kolaus. Mentiin sitten eka hotellin ohi ja vähän tuli paniikki, että mitäs sitten mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin. Auto hotellin parkkihalliin ja helpottunut huokaus.







Kylppärissä oli ihanan tilava kylpyamme ja mä kävin lauantai-iltana ekaa kertaa 20 vuoteen kylvyssä. Lilluin vedessä tunnin verran ja luin englannin kielistä turisti-infoa Helsingistä ja Suomesta.

Äiti on opiskellut aikoinaan ja asunut myöhemmin 70-luvulla isän kanssa Helsingissä (mun molempien isosiskojen syntymäpaikka on Helsinki - ja arvatkaa kenen syntymäpaikka on pieni maaseutukunta Etelä-Pohjanmaalla nimeltään Jalasjärvi?? Katkera? Eeeehei, ei yhtään. :D), joten se osas liikkua keskustassa ja muisteli kaikkia eri reittejä ja kertoili silmät kiiluen kaikkia muistoja. Ikävöi kuulemma sinne edelleen, niin kuin tuntuu kaikki Helsingissä koskaan asuneet tekevän. Tuntui jotenkin hassulta, että mun "maalaismamma" liikkui pääkaupungissa kuin vanha tekijä.

Illalla käytiin keskustassa syömässä ja muutamassa kaupassa ja sitten iltasiiderien oston jälkeen takaisin hotelliin. Oli kivaa viettää ihan kahdenkeskistä äiti-tytär -aikaa. Saatiin rauhassa jutella kaikesta ja ihmetellä maailman menoa..



Alkuruoaksi syötiin aivan taivaalliset katkarapuannokset...! Pakko mennä joku kerta Rossoon uudestaan vaikka vaan syömään tuo annos. Miten katkaravut voikin olla niin hyviä ravintolassa, mut kotona niitä ei osaa laittaa muuhun kuin pizzaan?


Matkalla keskustaan ja takaisin hotelliin bongattiin erilaisia patsaita ja sama meno jatkui sunnuntaina aamupäivälenkin yhteydessä. Kahdesta oli pakko ottaa kuvat... Kuin mikäkin japanilainen kun kamera tanassa hela tiden. :)

Kansallismuseota (?) vahtiva nalle oli suloinen. Saisipa kotiparvekkeelle samanlaisen.

Tämän patsaan "sanoma" aukesi vasta, kun meni lähemmäs lukemaan jalustan tekstin. Patsas on tehty sokeriteollisuuden kunniaksi ja tyttö pitää oikeassa kädessään sokeripalaa. Äiti hihkaisi sen jälkeen kun selvisi faktat, että ennen vanhaan palkittiin koiria sokeripaloilla. Hauska idea. :)



Aamiainen tuolla Crowne Plazassa oli täydellinen. Pöytiin oli katettu valmiiksi aterimet, servetit, kermakko ja sokerikko sekä lasit ja mustaan kauluspaitaan, mustiin suoriin housuihin, nahkakenkiin ja mustaan pitkään essuun pukeutunut miestarjoilija tuli tarjoilemaan pöytään haudutettua teetä ja kahvia sekä kysymään huonenumeroamme (kirjasivat ylös, ketkä ovat jo käyneet aamiaisella). Leipä oli tuoretta ja lämmintä ja kaikkea oli montaa eri lajia... Voi kun sais joka aamu sellaisen brekun.

Huone luovutettiin klo 12:00, ja lähdettiin siitä sit Jumbon kauppakeskukseen ja Vantaa Ikeaan. Ikeassa ei tosin enää jaksanut mielenkiinto pysyä yllä... Puoli viiden aikaan startattiin auto kohti kotia ja päädyttiin yhden pysähdyksen taktiikalla puoli kymmenen aikaan mun työpaikalle yöksi. Maanantaina haettiin aamulla koirat hoitolasta ja aloitettiin arkinen aherrus.

Lisää tällaisia minilomia, hermot lepää ja mieli kiittää! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)