11.7.2012

Ugh!

Kerran kuussa bloggaava bloggari täällä tervehdys! Phhh, tuli taas suunnittelematon paussi tähän kirjoittamiseen... Hmmm... Mitenköhän tämän kirjoittaisi niin, ettei paljasta liikaa, mut mut... Tuossa noihin aikoihin, kun viimeksi kirjoitin tänne, meidän perheessä tapahtui jotain, jota on puitu tähän päivään saakka (ja puidaan vielä pitkään). Perheenjäsen, jonka kanssa itse en ole ollut tekemisissä enää pariin vuoteen erinäisten klikkien vuoksi, teki jotain todella kamalaa ja anteeksiantamatonta, ja siinä on meillä muilla perheenjäsenillä ollut aika paljon pureskeltavaa. Niin, tosi epämääräisesti kerrottu, tiedän... Mutta tuntuu, että jotain on sanottava, muttei kuitenkaan liikaa..

 Ehkä halusin kertoa siksi tauon todellisen syyn, kun tuntuu että joka (kärjistäen) blogissa on aina niin kovin auvoista ja perheet on aina niin tosi läheisiä ja kukaan ei koskaan tee virheitä ja elämä rullaa ruusuisena päivästä päivään. Tietäähän sen, että blogiin ei juuri tee mieli kirjoittaa huonoista jutuista ja pidetään aina tietty anonyymius yllä, vaikka muuten blogiin tuodaan omien kasvojen lisäksi lemmikit, asuinympäristö, mieliteot, aatteet ja periaatteet, tulotaso jne.. Noh, täytyy sanoa, että syyllistyn samaan tekopyhyyteen itsekin. Ehkä sitä pitäisi vain ronskisti blogata huonoinakin päivinä ja sanoa reilusti, että tänään on ollut kurja päivä. Mutta onko sellainen sitten ihan turhaa bloggaamista; tulla postaamaan ihan vaan siitä, kuinka tänään ei kerta kaikkiaan mikään suju. Ja voiko samassa postauksessa sanoa ensin, että on kehno päivä ja sitten kääntää kelkkansa kohti positiivisuutta? Kieltämättä olisi jotenkin hullua jos kertoisi, että tänään on ollut paskin päivä neljään vuoteen mut hei, tässä on tämän päivän asu ja tällaista ostelin kaupoilta tänään ja kappas, meidän marsu oppi tänään heittämään voltin. :D Tai pitäisikö sitä vaan olla sen verran "tyly", että ajastaisi jotain liibalaabaa luonnoksiin, jottei huonoina päivinä tarvitsisi tehdä muuta kuin painaa julkaise -namiskaa ja kas, siinä sulla on huonon päivän postaus jossa kerrotaan jostain "Nellyn top10 -vaatteet" -shaissesta.

Ajatteleeko ihmiset ylipäätään sitä puolta bloggaajasta, että silläkin varmasti on huonoja hetkiä? Vai onko lukijoiden mieli niin mustavalkoinen, että jos blogi on pelkkää hattaraa ja ruusunkuvaa niin sellaista sen bloggaajan elämä on. Aina. Tähänkin asiaan nostan käteni pystyyn ja huikkaan "hep!", koska joskus narautan ajattelevani, kuinka onnellista jonkun elämä on; aina kaikki on hyvin. Vaan kun tässä postausta näpytellessä pohtii asiaa edes inasen syvällisemmin, niin voikin todeta, ettei asia ole niin. Osa lukijoista on varmasti huonolla tuulella kun avaa netin ja sukeltaa blogien maailmaan. Jos sieltä sitten paljastuu blogi, jossa kirjoittaja kertoo paskasta päivästä, niin tuleeko lukija entistä kireämmäksi? Osalle blogimaailma kuitenkin on rentoutumistapa vähän samalla tapaa kuin hyvä kirja tai elokuva. Ja mitäs jos koko viikon ajan joka päivä on huono ja siitä kirjoittaa... Leimataanko sinut ainaiseksi valittajaksi?

Ääh, en tiedä mihin tämä postaus johtaa tai onko minulla mitään pointtia tässä jutussa. En halua johdatella lukijoita mihinkään; kunhan halusin postata, mutta olisi tuntunut hullulta hehkuttaa ihanaa keskiviikkoa, kun juuri juttelin äitini kanssa puhelimessa vakavista asioista.

Pääpointtini taisi olla se, että tänään ei ole paras mahdollinen päivä, mutta niin hyvä kuitenkin, että halusin ja jaksoin kirjoittaa tänne edes jotain. :)

Parempaa loppuviikkoa meille kaikille känkkäränkille ja vieläkin ruusuisempaa loppuviikkoa niille, joiden alkuviikko on jo täynnä maailman parhaita päiviä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)