28.3.2013

Home is calling my name

Täällä me Rebekan kanssa ollaan hotellin aulassa ja odotellaan vielä noin tunnin verran, että kyyti Seinäjoelle lähtee. Koska olin idiootti ja unohdin pääsiäisruuhkan, jäin rannalle ruikuttamaan junalippujen kanssa... Lemmikkipaikat kun ovat kortilla ja menevät nopeasti. Mennään nyt siis linja-autolla. Tuli itse asiassa halvemmaksikin, mutta matkaan vaan menee enemmän aikaa.. Ei sen väliä, pääasia että päästään jollain Seinäjoelle.

Ihana reissu ollut ja taatusti erilainen kuin koskaan ennen! Armia on kamala ikävä, se on pistänyt äitin luona paikat sekaisin (vertauskuvallisesti) ja äiti sanoo sitä tärpäntikkeliksi, joka kuvaakin neitiä täydellisesti vaikken ihan täysin kyseisen termin "suomennosta" tiedäkään. Tärpäntikkeli on vaan sanana ihan huippu. Kuulemma Armi on ihan uskomaton tohotes ja pölhöpää. Sellainen se totisesti onkin... ;) Ikävästä huolimatta on ollut ihanaa, siis ihan mielettömän ihanaa, pyhittää aikaa Rebekalle ja lelliä se aivan piloille näiden kolmen päivän aikana. Kirjoitan tarkemman matkapostauksen huomenissa ja laitan kuvamateriaalia myös. :) Mukavaa mennä kotiin... Tosin saan lähteä tunnin päästä töihin siitä kun päästään kotiovelle, mutta onneksi huomenna saa nukkua pitkään.

Matkapostausta odotellessa saatte naureskella hauskalle koirahuumorille.


Tää nauratti niin makeasti! Jopa enemmän kuin Neumann -vitsi. Oletteko kuulleet sitä (en muista, oonko tänne kertonut sitä)?

Miksi Neumann söi keikkabussissa kaikki suolakeksit?
- Sille tuli levoton tuchimo.

AAAahhahhaAHHaaa! :'DD

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)