28.9.2013

Kotikontujen tienoita tervehtien, tämä laulumme kaikukoon. Yli peltojen, vetten ja tunturien aina Hangosta Petsamoon!

Tuntuu, että yhä enenevissä määrin väki laittaa otsikkoon jonkun laulun sanoituksia (niin minäkin oon ajoittain tehnyt), kun kaikki otsikkomielikuvitus on jo ammennettu... Mietin, mikä biisi on viime aikoina sykähdyttänyt ja muistin, että kun olin Jalasjärvellä tekemässä muuttokuormani inventaariota (osa muuttokuorman kamoista vietiin äitin nurkkiin odottelemaan aikoja vakaampia), eli heittämässä esim. Forssan aikaisia koulumonisteita, muistiinpanoja, ostokuitteja ym. ihan suoranaista roinaa roskiin, löysin kansion joka minulla oli armeijassa ollessa... Sieltä löytyi moniste, jonka saimme armeijassa jo heti ekalla viikolla: siinä on Sillanpään marssilaulun sanat.

foto
Tuo laulu, joka piti opetella ulkoa ja sitä laulettiin marssiessa, ah mitä muistoja tulvikaan mieleen kun kertailin sanoja ja tapailin laulun sävelmää. Yksi maailman upeimmista lauluista, jos multa kysytään... Mahtipontinen ja iätön! Jää mukiloidut Rihannat ja sekopää-Bieberit auttamatta jälkeen. :)

Koulua oon nyt käyny 4 viikkoa ja tuntuu, että olen omalla alallani. :) Tämä tunne on sinänsä ihan hassu, koska hain tuonne toisena (oikeastaan kolmantena, koska mielessäni sijoitin logistiikan ja ammattikorkean sosiaalipuolen tämän ko:n edelle) vaihtoehtona ja t-ä-y-s-i-n hetken mielijohteesta! Nyt kun ajattelen mennyttä elämääni, niin tuossa koulussa olisi pitänyt olla jo vuonna 2002, mutta ei, kun meitsi meni lukioon suorittamaan "lukematta läpi" -tutkintoa... No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja edelleen mun viisivuotisprojekti on hyvällä mallilla...

foto
Viisivuotisprojekti on päätös, jonka tein 25-vuotiaana eli kaksi vuotta sitten, että ennen kuin täytän 30, minulla TÄYTYY olla elämän suunta ainakin suunnilleen tiedossa ja ammatti, jossa oikeasti kuvittelisin viihtyväni useamman kymmenen vuoden ajan, mietittynä. En sano, ettenkö viihdy nykyisessä työssäni, mutta yöduunarina sosiaalista elämää ei tunneta/tunnusteta edes termin tasolla, puhumattakaan että tapaisi jonkun kivan miehenplantun, jonka kanssa haluaisi joskus ehkä asettua aloilleen... Oonks mä vähän vinkuiita ja volisija, jos kerron suoraan, että haluaisin tällä hetkellä oikeasti tavata jonkun kivan kakslahkeisen? Oon tai en, fakta on se, että yöaikaan (jolloin mä olen hereillä ja skarppina) ei liiku juuri muita kuin humalaisia ja jos se ei ole itselle riittävä turn off niin useimmiten nämä humalaiset on mulla asiakkaina baarin tiskillä niin siinä kohtaa raja vasta tuleekin vastaan. Ammattietiikka ja silleen... :) Nyt on onneksi suunta ylöspäin, valmistun keväällä 2015 ja hei, siitä on vielä noin kuukausi kun täytän (vasta) 29! :D Sitten voinkin keskittyä etsimään työpaikkaa, joka ei sisällä yötyötä.

En pidä itseäni minään ylijumalana sen suhteen, että koska mä olen yöduunari (vieläpä vapaaehtoinen sellainen, koska itse ilmoitin päällikölle noin kolme vuotta sitten että tekisin pelkkää yötä), mä olisin jotenkin kova jätkä tai parempi työntekijä kuin muut... Jokaisessa työpaikassa ja ammatissa on ne hyvät ja huonot puolensa, mutta ihan oikeasti - te joilla työvuoro kestää satunnaisesti esim. iltaysiin ja se vituttaa, olkaa kuitenkin onnellisia, että pääsette yöksi kotiin. Mä oon nyt takunnut tämän unirytmin kääntämisen kanssa reilun kuukauden ja tää ei vaan onnistu! Okei, mä teen yövuoroja koulun kanssa sekaisin, eli oon monesti aamuseiskaan asti töissä ja meen siitä kasiksi kouluun kotona kääntymisen kautta ja senkin kannalta unirytmiä ei edes voi kokonaan vaihtaa mutta voi pojat, tää on s-y-v-ä-l-t-ä... Ei ole ollut kerta eikä kaksi nyt kuukauden aikana kun oon valvonut reilusti yli vuorokauden tai sitten oon nukahtanut illalla kuudelta ja herännyt pirteänä yöllä kolmelta. Siitä sitten valvonut, kunnes koulu on alkanut esim. ysiltä ja ollut koulussa ihan sekaisin... Muuutta, tällaista tämä nyt on ja se on kestettävä, jos mielii tutkinnon saada. :)

Mut hei, ollaan tyytyväisiä, kun meillä on työpaikka, se ei tänä päivänä ole lainkaan itsestäänselvä asia. Mä olen oikeasti hyvin iloinen, että voin tehdä töitä noinkin paljon koulun ohessa ja että päällikön kanssa on asioiden hoitaminen ollut niin sujuvaa ja joustavaa. Tai jos olet kotona omasta tahdostasi (vuorotteluvapaalla, äitiyslomalla, hoitovapaalla, kotiäitinä/isänä jne.), niin pysähdy miettimään tilanteesi hyviä puolia, niitä varmasti on! :)

foto


Mitäs vielä... Hmm... Haluatteko tietää noiden karvahanureiden kuulumisia? Totta kai haluatte. :P Armilla loppui juoksu ja en tiedä, mitä tuolle koiralle tapahtui sen aikana, mutta siitä on tullut aina vaan ihanampi. Siis, sillä on korvat! Ja kuulo, joka ei ole valikoiva! Se tottelee muutenkin paljon paremmin! Ja se on ihan hellyydenkipeä koko ajan! :D Ja jos nuo kaksi ei ollut kuin paita ja peppu ennemmin, niin nyt ovat.

Nukkuvat päällekkäin...




...ihan kirjaimellisesti ja muutenkin hakeutuvat kylkikyhnyyn harva se hetki. Leikkivät yhdessä oma-aloitteisesti ja tällä viikolla kävi esim. niin että Rebekka makasi kyljellään lattialla. Armi meni kylkeen kiinni ja rupes valumaan kans makuuasentoon niin Rebekka makuulla ollessaan nosti etutassua siten, että Armi pääsi hyvin kainalopaikalle. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Siis, jos esim. mies/nainen makoilee sängyllä ja nostaa sitten toista käsivarttaan, että toinen pääsee siihen kainalopaikalle niin Rebekka teki Armille samoin. Siis jotenkin mä meinaan aivan tukahtua näihin tämän viikon "awww, miten söpöä!" -juttuihin, joita noilla on joka päivä! :3

Siinäpä kuulumisia ja tämän hetken mietteitä... Mitä teille kuuluu? :)

Mulla sanoi kivasti muistitikku sopimuksen irti kesken postauksen niin kuvia ei nyt tullut siinä määrin, mitä oli tarkoitus... Seuraava postaus onkin varmaan sitten Nelly-haalinnasta, tein nimittäin muutamat ihan mahtavat alelöydöt tässä taannoin! Siitä seuraavaksi... ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)