28.1.2014

Tavoitteiden vuosi 2014

Täällä taas! Miten teillä on vuosi lähtenyt rullaamaan? Meillä on täällä Seinäjoen suunnalla alkuvuosi ollut, jos mahdollista, samaan aikaan seesteinen ja hektinen. Töitä oon tehnyt nyt vähemmän (alkuvuosi on aina rauhallista) ja oon nauttinut suuresti vapaa-ajasta, vaikka en kyllä mitään fiksua oo vapaillani saanutkaan aikaan. Toisaalta aika on hujahtanut ohi aivan hetkessä...

Havahduin tässä yksi päivä, että koulun alkamisesta on kulunut kohta viisi kuukautta ja se on on kyllä totta vie mennyt yhdessä hetkessä! Lisäksi oon äärimmäisen onnellinen ja ylpeäkin siitä, että oon selvinnyt tähän asti yhdistäen yötyön ja koulun. Nyt ei ole enää kääntymistä, koska jos viisi kuukautta on mennyt, niin kyllä menee loput 13 kuukautta (tämä kevät toukokuun loppuun ja ensi lukuvuosi syyskuusta toukokuuhun). Ja pakko muuten sanoa, että odotan huhtikuun alussa alkavaa harjoittelua innolla; pääsin erääseen valtakunnalliseen isännöitsijätoimistoon harjoitteluun. Käytännön toimistotöitä ja mahdollisesti jalkaa oven väliin tulevaisuutta ajatellen, oh yeah!

Vuoden vaihtumisesta on kulunut kohta kuukausi, mutta ei kai se estä miettimästä tai listaamasta tavoitteita  ja unelmia uudelle vuodelle? Tätä vuotta on kuitenkin jäljellä vielä 11 kuukautta. ;)

Tässä joitain, mitä tuli mieleeni eri kategorioista:

Koulu / työ:

Koulussa haluan tavoitella edelleen kiitettäviä arvosanoja aineissa, joissa ne realistisesti ajateltuna on mahdollisia. Pientä lipsumista tapahtui syksyllä tehtävissä ja niiden deadlineissa, mutta pääpiirteittäin olen erittäin tyytyväinen omaan jaksamiseeni ja siihen, miten vähän mulla on esim. yövuoron jälkeen tulleita poissaoloja. Voisin panostaa enemmän siihen, että teen tehtävät heti alta pois, enkä vasta viidestoista päivä. Tämä tapa mulla on ollut aina, että vasta kun deadline hiostaa jo niskassa ja opettaja uhkaa reputtamisella, saan aikaiseksi tehdä tehtävät. Tästä on ehdottomasti päästävä pois, koska työelämässä tämä tapa voi jo kostautua ihan oikeasti...



Töissä haluan olla tehokas ja täsmällinen, mutta haluan myös oppia kuuntelemaan paremmin itseäni ja jos mieli ja kroppa sanoo, ettei jaksa niin silloin tarjotusta työvuorosta pitää osata kieltäytyä (ei enää 9 yövuoroa 11 päivän sisään, Marjo!). Siskon kanssa sovittiin syksyllä, että pyritään esim. käymään enemmän yhdessä viihteellä ja muutenkin haluan viettää enemmän aikaa perheeni kanssa. Kummityttö on kysellyt, josko voisi mun kanssa mennä uimaan ja tehdä sitätätäjatuota ja mulla ei muka ole koskaan aikaa. Tyttö täyttää helmikuussa 12 vuotta - nyt sitä aikaa täytyy multa löytyä, kun kummitädin seura vielä kiinnostaa! Siskon kanssa puhuttiin Helsingin reissulla, että tyttö kuulemma takkuaa pahasti englannin opiskelujen kanssa, joten mä pidän nyt talvella sille vähän tukiopetusta perusjutuista. Odotan sitä innolla! :)


Koirat:

Koirien kanssa haluan tehdä tavoitteellista toimintaa enemmän, eli kunnon pitkiä lenkkejä useammin ja lisäksi kunnon kankunkohotusjuoksutreenejä sekä tottista. Molemmat pitää saada hyvään lihaan, koska Rebekka luultavasti lonkka- ja selkäkuvataan nyt alkuvuodesta ja Armi sitten heti kesäkuussa kun 2 ikävuotta tulee mittariin. Silloin ei saa kropassa olla yhtään löysää, vaan lihaksia pitää olla ja kunnolla, koska joskus esim. lonkkakuvista tulee huono lausunto sen vuoksi, ettei koiralla ole kunnon lihaksia. Esimerkkinä äitin koira (joka siis on Rebekan äiti), jonka ekat lonkkalausunnot oli C-D, eli toinen lonkka oli C ja toinen D (A on paras ja C viimeinen "arvostelu", jolla vielä saa koiraa käyttää jalostukseen). Sisko, joka on näitä kuvia nähnyt jokusen, oli vahvasti sitä mieltä, että Mantalla oli paljon löysyyttä ja että arvostelu paranee, jos koira saadaan hyvään lihaskuntoon. Minä otin missiokseni lenkittää ja pyöräilyttää koiraa noin 3-5 kertaa viikossa (äitin tekemien kävelylenkkien lisäksi) ja kas kummaa, puoli vuotta myöhemmin uusintakuvien jälkeen virallinen lausunto oli B-C. :)

Maltan tuskin odottaa kevättä, sopivan lämpimiä ilmoja ja hiekasta puhdistettuja katuja, kun saadaan koirien kanssa aloittaa taas pyörälenkit. Armin kanssa meni viime kesä enemmänkin harjoitteluun, mutta nyt keväällä päästään tositoimiin ja yleiskunnon kohennuttua 6-7 kilometrin lenkkeihin. Parasta! :) Lisäksi, kun Armissa kerran tuntuu olevan potentiaalia näyttelyihin, oon vähän pohtinut, pitäisikö sen kanssa yrittää ihan tosissaan myös käyttötulosta, jotta siitä voisi (jos se meille vain suotaisiin) tulla Suomen muotovalio. Olisi nimittäin ihan huikeeta! Tämä vaan vaatii multakin aika paljon venymistä koirankoulutustaidoissa: vaikka mulla vankka pohja koiran kouluttamiseen onkin, en oo koskaan tehnyt sitä mitenkään "sääntöjä" noudattaen. Tottiksessa koiran täytyy pysyä paikoillaan tietyt ajat ja ottaa kontaktia tietyissä kohdissa ja paljon kaikkea muutakin ja nämä on ne seikat, jotka kysyy osaamista kouluttajalta. Olis mulla kyllä hyvä tukiverkosto, ja osaavia ihmisiä lähellä, jotka varmasti neuvoo kysyttäessä.


Hankinnat:

Huolella harkittua
Maltti on valttia ja sitä mulla ei tunnetusti ole. :) Isommista hankinnoista tulee mieleen koirakärry, tänä vuonna mä sen aion hankkia, koska ensi kesänä tehdään tosiaan molempien sessujen kanssa täysipituisia pyörälenkkejä. Koirille haluaisin hankkia myös kunnon nahkaisen vetovaljaat, jolloin selkä ei rasittuisi lainkaan juostessa.. Nytkin koirat juoksevat valjaissa, mutta kun juoksu tapahtuu pyörän sivulla eikä edessä, valjaat tuppaa vähän kiertymään juostessa. Onneksi ei kuitenkaan niin paljon, että mikään kohta hinkkaisi koiria kainaloista tai kaulasta. Vetovaljaat pysyisi kuitenkin melko varmasti jämptimmin paikallaan. Toki edessä olisi sitten se nahan pehmentäminen...

Oon vähän salaa unelmoinut, jos lähtisin ens kesänä Espanjaan kesälomallani - yksin. Koirat menisi varmaankin hoitolaan tai sitten toinen äitille ja toinen hoitolaan tai jotain... Jotenkin tuntuu, että haluaisin kokea ulkomaanreissun ihan yksin, kun saisin sanella matkan kulun ihan täysin yksin (ei sillä, että esim. vuosi sitten meillä olisi äitin kanssa ollut mitään ongelmia tai riitatilanteita lomaohjelman kanssa). Haluaisin nyt "kokeilla" varata lennot ja hotellin erikseen ja tiedän, että siihen ei lähipiiristäni kukaan helposti taivu. Äiti on käyttänyt Aurinkomatkoja kohta noin 25 vuotta, eikä siitä kovin helpolla luovu. Pitää nyt katsoa, miltä ensi kesä näyttää, antaako aikataulut ja taloudellinen balanssi myöten ja onko esimerkiksi Rebekalla vatta täynnä pikkuvavvoja, koska siinä tapauksessa mä en lähde täältä minnekään.

Vähemmän "tärkeää" mutta silti harkittua olisi uusi televisio ja pöytämallin tietokone. Kiitos riittää (mini)läppärit mulle: isompi näyttö, kunnollinen näppis ja kaikinpuolin tehokkaampi kone mulle, kitoos. Merkkiä en tiedä, mutta Apple se tuskin tulee olemaan. :)

Hömpänpömppää, mutta silti kauan funtsittua
Pari laukku-unelmaa kulkee mukana koko ajan, sehän on selvä. ;) Päällimmäisenä mielessä on Michael Korsin edullisemman malliston Selma-laukku jollain hauskalla värillä tai kuosilla. Kenkäpuolelta olisi mahtavaa bongata täydelliset nahkaiset nilkkurit joko niiteillä tai ketjuilla... Jeffrey Campbellin niittikävelykengät odottaa kevättä ja niiden rinnalle olisi kiva saada toisetkin kengät... Ehkäpä samalta merkiltä. :)

Kuva


Muuta:

Kauneutenhoitoon liittyen keksin heti ainakin pari esimerkkiä, jotka vaatii skarppaamista: silmänympärysihon hoitaminen ja kasvojen varjostaminen. Oon koko elämän ajan edennyt kauneusjutuissa etappi kerrallaan. Teininä päätin, että opettelen nyppimään kulmakarvat. Sen opittuani halusin opetella käyttämään kajaalia. Sen jälkeen etappeina olivat meikkivoide, huulikiilto, monen luomivärin käyttäminen samassa meikissä, irtopuuteri, kulmakynä ja viimeksi poskipuna (jotain varmasti jäi välistä tai järjestys on eri, mutta ymmärrätte varmasti, mitä ajan takaa). Nyt haluan opetella kasvojen varjostamisen jalon taidon... Tarvii vaan ensin hankkia sopivat tuotteet ja välineet ja katsella massiivinen määrä youtube-videoita. :)

Ensiksi mainittua kauneushoitorutiinia ei varmasti tarvitse selittää... Kolmekymmentä ikävuotta lähestyy ja silmien alueen iho menettää koko ajan kimmoisuuttaan. Hoitaminen olisi pitänyt aloittaa kymmenen vuotta sitten, mutta parempi varmasti myöhään kuin ei lainkaan.



Siinä niitä olikin reipas ripakopallinen.. Huh, ei muuta kuin toteuttamaan! Onko teillä tavoitteita uudelle vuodelle tai muuten vaan tulevaisuuden varalle? :)

2 kommenttia:

  1. Kirjoitin tässä yks päivä piitkän kommentin, mutta se hävis ennen kun kerkesin lähettää! :( eli, mukava kun kerkesit postailla. Ja mulla on tavoitteena kans alkaa opiskella tänä vuonna. Ala ei oo ihan 100% varma vielä, mutta suunnitteilla. :) oon nyt ollut kotona lapsen kanssa pari vuotta ja oman alan töitä ei täältä päin löydy. Siispä uutta alaa opiskelemaan ja tavoitteena mielellään vakituinen työpaikka tulevaisuudessa! En uskalla tämän pidemmästi kirjoittaa, jos taas häviää johonkin. :) tsemppiä tälle vuodelle ja onnea tavoitteisiisi! :) -E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kuulla sinunkin kuulumisia ja mukavaa, että jaksoit kirjoittaa uuden kommentin kadonneen tilalle (buuuuu tietotekniikalle, joka menee kadottamaan jo kirjoitetun tekstin)! :) Hienoa, että uskallat sinäkin lähteä koulun penkille, perheellisellä on varmasti siinäkin sumplimista. Oon varma, että se oma alakin varmistuu vielä ja tsemppiä kans koko vuodelle!!

      Poista

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)