18.6.2015

Ihanaa aikaa

Hei, liian pitkästä aikaa! :)

Mitäs tässä on tapahtunut sitten viime kirjoittelun, mietitäänpä. Harjoittelu loppui, koulu loppui, valmistuin ja nyt teen ihan normaalin pituista työviikkoa. Sellaista pientä kivaa ehti vilahtaa tässä reilun kuukauden aikana silmien ohi. :D 

Valmis yo-merkonomi


Tällä hetkellä Seinäjoella elää eräs järjettömän onnellinen nainen, jonka elämä on ollut valmistumisesta lähtien yhtä juhlaa. Ai miksi? Koska arki. Mulla on aikaa ja energiaa (!!!) esimerkiksi tehdä pitkiä lenkkejä, siivota ja järjestää paikkoja kotona, touhuta koirien kanssa ja ennen kaikkea: mä olen voinut mennä yövuoron jälkeen nukkumaan!!!!!!!! Laittaisin postauksellisen verran pelkkiä huutomerkkejä, jos vain kehtaisin mutta ehkä tuollainen kymmenkunta yhteen kappaleeseen on riittävästi. :) Mutta ihan tosi, mitkään ylistyssanat eivät riitä kuvaamaan mun tuntoja siitä, miten ihanaa on olla ja vain... elää. Toki pientä totuttelemista on ollut ja esimerkiksi valmistumista seuraavalla viikolla tein kaikki raskaimmat kotiaskareet työvuoron päälle, eli klo 7 jälkeen aamulla. Ihan vaan koska ei väsyttänyt. Niin sitä on itsensä buustannut siihen rytmiin, että yövuoron jälkeen tarvitsee olla tehokas. 

Äitiltä sain kauniita ruusuja valmistujaistilaisuuden jälkeen. 

Valmistujaiskakkuni :P Tumma sokerikakkupohja, jonka täytteenä vadelma- ja kinuskimoussea ja kuorrutus on tehty vaahtokarkkimassasta tms, mutta ei siis ole marsipaania (jota vihaan).

Voi kun meinaa olla epätarkkaa kuvaa, kun kännykällä otettu... Halusin kuitenkin näyttää, että lehmällä oli kroppakin. :P

...ja niittyleinikki suussaan. :D


Olen myös nukkunut paljon tasaisemmin ja tasaisella tarkoitan sitä, että nukun joka päivä suunnilleen saman verran. Kaksi vuotta arki oli sellaista, että viikolla nukuin vuorokauden aikana 0-6 tuntia ja valvoin useamman kerran viikossa kerralla 25-36 tuntia putkeen. Sitten kun koitti vapaapäivä, nukuin 10-16 tuntia yhteen mittaan, koska univelkaa oli niin älyttömästi. Nyt olen päässyt normaaliin nukkumisrytmiin (mitä siis pystyn normaaliksi yötyön kanssa nimittämään), eli olen nukkunut yövuoron päälle 5-7 tuntia. Herään iltapäivällä levänneenä ja jaksan touhata alkuillasta kotona kaikenlaista ennen töihin menoa.

Matkalla Jalasjärvelle eräänä kesäkuisena päivänä. Tulvahti taas kehon läpi rakkausaalto kotiseutua kohtaan, kyllä Etelä-Pohjanmaa ei paikkana löydä voittajaa. Kaunista, niin kovin kaunista!

Ja ne koirat. Voi nuota mun pieniä suuria ihania ja rakkaita kiitokinkkujani, ne on mun iloni ja valoni. :) Koko kesäkuun olen ollut hyväntuulinen, pinna ei ole kotioloissa paukkunut kertaakaan ja koirista sen näkee. Ne kilpailevat (hyvällä tavalla siis) huomiostani, tunkevat syliin, kiehnäävät ja leikkivät ja touhaavat ja selkeästi nautiskelevat siitä, että touhaan niiden kanssa ja annan niille enemmän aikaani. Eilenkin leikittiin tennispallolla takapihalla koko konkkaronkka ja voin vannoa, että mun koirani hymyilivät koko leikkimisen ajan. :) 

"Näin me nuuskutellaan samalla mättäällä." :)

Mun olotilan on huomanneet myös muut ihmiset, koska olen useamman suusta kuullut lausahduksen: "Susta näkee, että oot tällä hetkellä todella onnellinen." ja kyllä, mulla on onnellinen olo! Mua ei haittaa kylmä alkukesä, ei tuuli eikä tuiverrus, ei sateet eikä mustat pilvet. Ei, koska mä olen vapaa. :)

Oon tämän kesäkuun aikana todennut pariinkin otteeseen, että ihmisten pitäisi välillä joutua todella lujille. Siis ihan oikeasti henkisten ja fyysisten voimavarojensa äärirajoille, vain jotta sitä osaisi taas arvostaa sitä normaalia arkea. En todellakaan tarkoita nyt mitään konkurssia tai vakavaa terveydellistä haittaa tms., mutta oikeasti: omalla kohdallani voin todeta, että kun olen nyt kaksi lukuvuotta tehnyt 60-80 tuntista työviikkoa ja valvonut järjettömiä määriä ja ollut ihan helkkarin lu-jil-la, ei tällä hetkellä tunnu viiden yövuoron putket missään, koska pääsen aina yövuoron jälkeen nukkumaan ja siitä alkaa sitten aina uusi päivä. 

Koulusta voin sanoa, että suurempi ja raskaampi urakka, mitä olisin koskaan voinut kuvitellakaan mutta kyllä kannatti, koska kahden vuoden aikana koin ahaa-elämyksen siitä, mitä haluan ammatikseni oikeasti tehdä. 

Tämä oli nyt oikein yltiösuperlällypositiivispläjäyspostaus, mutta tiedättekö mitä? I don't care! :D

Hauskaa juhannusta, älkää hukkuko (ihan niin kuin tuossa kylmyydessä kukaan menisi uimaan... vai menisikö?)! :)

2 kommenttia:

- Kommentit
* Positiiviset ja negatiiviset
* Kysymykset

- Blogin kehittämiseen vinkkejä
* Luettavuus, kieli, tagit, kuvat etc.

- Postausideat
* Mistä Sinä toivoisit minun kirjoittavan?


Kiitos! :)